Reform Act (1884)
Representation of the People Act (myös Reform Act 1884, Third Reform Act) oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1884 toteutettu parlamentin alahuoneen vaalilakiuudistus, joka laajensi entuudestaan äänioikeutettujen joukkoa. Siihen liittyi myös vuonna 1885 hyväksytty Redistribution Act, joka merkitsi siirtymistä yhden edustajan vaalipiireihin. William Ewart Gladstonen johtaman liberaalihallituksen toteuttama uudistus oli jatkoa vuosien 1832 ja 1867 vaaliuudistuksille.
Lain lähtökohtana oli liberaalien tyytymättömyys vuoden 1867 uudistukseen, joka oli laajentanut äänioikeutta kaupungeissa, mutta jättänyt maaseudun vaalipiirien asukkaat eriarvoiseen asemaan. Konservatiivien johtaja lordi Salisbury sen sijaan vastusti jyrkästi äänioikeutettujen määrän lisäämistä. Vuonna 1884 Gladstonen hallitus antoi lakiesityksen, joka olisi antanut maaseudun asukkaille äänioikeuden samoilla ehdoilla kuin kaupunkilaisilla jo oli. Esitys hyväksyttiin alahuoneessa, mutta konservatiivien hallitsema ylähuone hylkäsi sen. Gladstone uusi lakiesityksen, ja toisella kerralla ylähuone hyväksyi sen sillä ehdolla, että sitä seuraisi esitys parlamenttipaikkojen uudelleenjaosta vaalipiirien kesken.[1] Tätä koskeva laki (Redistribution Act) annettiin seuraavana vuonna.[2]
Vuoden 1884 uudistuksen seurauksena myös maaseudulla äänioikeuden saivat kaikki talonomistajat ja vähintään 10 puntaa vuodessa maksavat vuokralaiset. Äänioikeutettujen määrä kasvoi kahdesta kahdeksaan miljoonaan, ja käsitti tämän jälkeen noin 60 prosenttia aikuisesta miesväestöstä. Vaikka äänioikeutettujen joukko painottui edelleen keskiluokkaan, joukossa oli jo suuri osa työväenluokastakin.[1] Esimerkiksi osa maatyöläisistä ja kaivostyöläisistä sai äänioikeuden.[3]
Vuoden 1885 Redistribution Actin tarkoituksena oli tasata äänestysalueiden koko ja siirtyä yhden edustajan vaalipiireihin.[2] Alle 15 000 asukkaan kaupungit (yhteensä 79) menettivät edustajansa parlamentissa, 15 000 – 50 000 asukkaan kaupungit (36) muutettiin yhden edustajan vaalipiireiksi ja 50 000 – 165 000 asukkaan suuruiset kahden edustajan vaalipiireiksi. Sitä suuremmat äänestysalueet pilkottiin useiksi yhden edustajan vaalipiireiksi.[4] Jäljelle jäi vielä 23 kahden edustajan vaalipiiriä, jotka jaettiin vuonna 1910.[2]
Vuonna 1918 toteutettu neljäs vaaliuudistus antoi lopulta äänioikeuden käytännössä kaikille miehille ja pääosalle naisista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b John Simkin: 1884 Reform Act (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 14.10.2013.
- ↑ a b c Third Reform Act 1884 (englanniksi) Britannian parlamentti. Viitattu 14.10.2013.
- ↑ Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 2, s. 220. Tammi. Helsinki 2001.
- ↑ John Simkin: 1885 Reform Act (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 14.10.2013.