Reform Act (1867)

Representation of the People Act (myös Reform Act 1867, Second Reform Act) oli Englannissa ja Walesissä vuonna 1867 toteutettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen vaalitavan uudistus, joka laajensi äänioikeutettujen joukkoa. Lain toteutti konservatiivihallitus ja sen takana oli pitkälti konservatiivipuolueen nouseva kyky Benjamin Disraeli. Vuoden 1867 vaaliuudistus oli jatkoa whig-puolueen vuonna 1832 läpiajamalle aiemmalle uudistukselle.

Benjamin Disraeli

Liberaalipoliitikko John Russell oli ehdottanut jo vuonna 1860 uudistusta, jolla äänioikeuden tulorajaa alennettaisiin ja alahuoneen paikkajakoa muutettaisiin, mutta pääministerinä toimineen lordi Palmerstonin vastustus esti lain toteuttamisen. Palmerstonin kuoltua Russell toimi itse pääministerinä 1865–1866, mutta hänen hallituksensa valmistelema vaaliuudistus kaatui parlamentissa osan liberaaleista liityttyä esitystä vastustaneisiin konservatiiveihin. Russell erosi, jolloin lordi Derdy kokosi konservatiivihallituksen. Oppositioon jääneiden liberaalien uusi johtaja William Gladstone ilmoitti kannattavansa toteutumatta jäänyttä reformia. Konservatiivit olivat perinteisesti vastustaneet tällaisia uudistuksia, mutta nyt hallitus pelkäsi, että uudistusten jarruttajaksi leimautumisesta olisi haittaa puolueelle. Erityisen innokkaasti hanketta ryhtyi ajamaan valtiovarainministerinä toiminut Disraeli, joka antoi 1867 lakiesityksen parlamentille ja johti kamppailua sen puolesta. Kaikki konservatiivit eivät hyväksyneet uudistusta ja lordi Cranborne (sittemmin lordi Salisbury) erosi protestina hallituksesta. Disraeli oli halunnut sisällyttää lakiin erilaisia varauksia, mutta alahuoneen liberaalienemmistö poisti niistä suurimman osan ja laki hyväksyttiin lopulta liberaalien tuella paljon radikaalimmassa muodossa kuin useimmat konservatiivit olisivat osanneet odottaa. Pääministeri Derbyn mukaan muutos oli ”hyppy tuntemattomaan”.

Vuoden 1867 laki antoi äänioikeuden kaikille miehille, jotka omistivat talon kaupungissa tai maksoivat vähintään kymmenen punnan vuokraa vuodessa kalustamattomasta asunnosta. Tämän seurauksena osa kaupunkien työväestöstäkin sai ensi kertaa äänioikeuden. Maaseudulla varallisuuskynnystä alennettiin. Maanomistajat ja maanvuokraajat saivat äänioikeuden jo melko pienenkin maapalstan perusteella. Kaikkiaan uudistus kaksinkertaisti äänioikeutettujen määrän. Samalla alle 10 000 asukkaan kokoiset vaalipiirit menettivät kaikki toisen kahdesta edustajastaan. Näin vapautuneet 45 lisäpaikkaa jaettiin kasvaneille kaupungeille ja sellaisille, joilla ei entuudestaan ollut edustajia. Lisäksi Lontoon yliopisto sai yhden edustajan alahuoneeseen.

Vaikka vuoden 1867 uudistuksen tarkoituksena oli lisätä konservatiivien suosiota, liberaalit voittivat vuoden 1868 vaalit ja Gladstonesta tuli pääministeri.