Redundanssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Redundanssi eli toiste on ylimäärää, esimerkiksi informaatioon liittyen. Jos informaatiossa on redundanssia, informaatiosta voidaan poistaa osia, ja informaatiosisältö säilyy silti ennallaan. Kun informaatiovirrassa, esimerkiksi puheessa on redundanssia, se kestää siirtovirheitäselvennä. Teknisiä tapoja lisätä redundanssia viestiin virheiden korjaamiseksi ovat virheenkorjauskoodit.

Puheen redundanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi puhe koodataan PCM- järjestelmässä 8000 näytteellä sekunnissa, joista kukin näyte on 8 bittiä - vastaten 256 erilaista voimakkuustasoa tai -vaihtoehtoa. Lause "Pekka on kotona" kestää noin 1,5 sekuntia ja sen informaatiosisältö PCM- koodattuna on (1,5 * 8000 * 8 =) 96 000 bittiä. Vastaavasti ASCII-koodilla em. lause koodautuu kirjallisena (15 merkkiä * 8 bittiä =) 120 bitillä. Puheessa on siis pelkän sanallisen tiedon kannalta paljon redundanssia.

Tämä redundanssi näkyy muun muassa siinä kuka puhuu, puhujan painotukset, mielentila, puheen voimakkuus jne. Voidaan siis sanoa, että sanoipa lauseen "Pekka on kotona" lähes kuka tahansa, missä mielentilassa tahansa, millä painotuksilla tahansa, kuinka voimakkaasti tai heikosti tahansa, lauseen tietosisältö pysyy samana.

Toisaalta 120 bitillä voidaan koodata noin miljardi * miljardi * miljardi * miljardi vaihtoehtoa (1036), esimerkiksi lausetta. Lause "Pekka on kotona" voidaan siis koodata vielä paljon vähemmillä biteillä kuin 120:llä sopimalla joku muu koodi kuin ASCII tai PCM. Vähimmillään "Pekka on kotona" voidaan koodata yhdellä bitillä. Esimerkiksi Liisa (Pekan vaimo) on sopinut Matin (Liisan rakastaja) kanssa, että kaksi sanomalehteä verannan pöydällä (joka näkyy tielle) tarkoittaa "Pekka ei ole kotona, tule käymään". Kaikki muut lehtimäärät verannan pöydällä tarkoitavat siis "Pekka on kotona".