Rebetiko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rebetiko (kreik. ρεμπέτικο, rempétiko, mon. ρεμπέτικα, rempétika) on eräs kreikkalaisen musiikin laji.

Rebetikot olivat kreikkalaisen alamaailman lauluja, joita lauloivat niin sanotut rebetet (ρεμπέτης, rempétes). Rebetet olivat erikoislaatuisia ihmisiä, jotka eivät piitanneet yhteiskunnasta. Heitä alkoi näkyä Kreikan vuoden 1821 itsenäisyyssodan jälkeen.

Laulut, joita usein verrataan sellaisiin musiikinlajeihin kuin amerikkalainen blues, ovat täynnä surua, intohimoa, romantiikkaa ja katkeruutta. Ne ovat yleensä laadultaan melankolisia ja kertovat tavallisten ihmisten epäonnisesta elämästä. Monet vanhat rebetikot kertoivat huumeista, etenkin hasiksesta, ja siksi rebetikot kiellettiin. Vasta 1947, kun Mános Chatzidákis toi rebetikon ylempien yhteiskuntaluokkien tietoisuuteen, laulut hyväksyttiin erityiseksi musiikinlajiksi. Státhis Damianákos totesi, että ensi vaiheen rebetikot olivat enimmäkseen kurjaliston laulettua ilmaisua. Suuri osa rebetiko-lauluista on tarkoitettu tanssittaviksi, ja yleisiä tansseja ovat zeïmpékiko ja chasápiko, mutta niihin kuuluvat myös tsiftetéli, karsilamás ja muita tanssilajeja.

Tunnettuja esittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimpiä rebetikolaulajia ja -säveltäjiä ovat Panagiótis Toúntas, Vangélis Papázoglou, Giován Tsaoús eli Giánnis Eïtzirídis sekä Manólis Chrysafákis. Seuraavaan sukupolveen kuuluivat Márkos Vamvakáris, Kóstas Skarvélis, Giánnis Papaïoánnou, Kóstas Kaplánis ja Vasílis Tsitsánis. 1900-luvun lopun ja nykyajan rebetikon merkittävämpiä säveltäjiä ovat Mános Chatzidákis ja Míkis Theodorákis.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]