Rauta(II)hydroksidi
| Rauta(II)hydroksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 18624-44-7 |
| PubChem CID | 10129897 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Fe(OH)2 |
| Moolimassa | 89,866 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen kiinteä aine, hapettuessaan muuttuu vihertäväksi ja ruskeaksi[1] |
| Tiheys | 3,4 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | ei liukene veteen |
Rauta(II)hydroksidi eli ferrohydroksidi (Fe(OH)2) on rauta- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste.
Ominaisuudet ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_Reactions.jpg)
Rauta(II)hydroksidi on puhtaana valkoista, veteen liukenematonta ainetta. Sen Fe2+-ionit hapettuvat kuitenkin ilman hapen vaikutuksesta hyvin helposti Fe3+-ioneiksi, jolloin väri muuttuu harmahtavanvihreästä vihreän kautta lopulta ruskeaksi rauta(III)hydroksidiksi. Vihreä yhdiste sisältää sekä Fe2+ että Fe3+-ioneja. Yhdiste liukenee hyvin huonosti veteen, mutta liukenee happoihin ja emäksiin. Esimerkiksi natriumhydroksidiin se liukenee muodostaen kompleksiyhdisteen, natriumtetrahydroksoferraatin(II) (Na2[Fe(OH)4]).[1][3][4][5]
Rauta(II)hydroksidia valmistetaan rauta(II)yhdisteen vesiliuoksen ja alkalimetallihydroksidin välisellä reaktiolla. Veteen niukkaliukoinen rauta(II)hydroksidi saostuu.[1][3][4]
- Fe2+ + 2 OH- → Fe(OH)2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 189. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Haynes, W. M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-67. (97. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
- 1 2 Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2012
- 1 2 Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 1447. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.08.2012. (englanniksi)
- ↑ Anil Kumar De: A Text Book of Inorganic Chemistry, s. 735. New Age International, 2003. ISBN 978-81-224-1384-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.08.2012. (englanniksi)