Raudun kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raudun kuudes ja viimeinen kirkko valmistui 1926 ja tuhoutui 1939.

Raudun kirkko (1926-1939) oli luterilainen kirkkorakennus, joka sijaitsi entisessä Raudun kunnassa Karjalankannaksen itäosassa luovutetussa Karjalassa.

Kirkon rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudun edellinen kirkko paloi Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Uusi punatiilisen tornillisen pitkäkirkon rakentaminen aloitettiin 1925 ja se valmistui 1926. Sen suunnitteli viipurilainen arkkitehti Bertel Mohell.

Kirkon ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko oli olemukseltaan vankka. Kirkon länsipäässä oli nelikulmainen matalahko ja hieman muusta kirkkorakennuksesta ulkoneva torni. Kirkon itäpäässä puolestaan oli muuta rakennusta matalampi osa, jossa oli sakasti, rippikoulusali ja eteinen. Jyrkän satulakaton itäpäässä oli pieni lanterniini (torni). Katon molemmilla sivuilla oli pienet sivulaivan kaltaiset päätykolmiot, joiden molemmilla puolilla puolestaan oli kattoikkunat. Pitkillä sivuseinillä oli korkeat ja kapeat goottilaistyyliset ikkunat. Kirkkosali oli kolmilaivainen ja sen molemmilla pitkillä sivuilla oli lehterit, joita paksut nelikulmaiset pylväät kannattelivat. Urkuparvi oli kirkon länsipäässä. Uusi kirkko oli hieman edeltäjäänsä pienempi, mutta käytännöllisempi ja ajanmukaisempi. Istumapaikkoja siinä oli 1000.

Sisustus ja irtaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkossa ei ollut alttaritaulua vaan sen tilalla oli kookas musta risti, jonka taustalla oli maalattu sädekehä. Kirkon urut olivat 25-äänikertaiset.

Kirkon tuhoutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudun kirkon rauniot kesällä 1942.

Talvisodan alettua Rautu rajakuntana joutui heti sotatoimialueeksi. Alueella olleet vähäiset suomalaiset joukot perääntyivät melko pian pääpuolustuslinjalle. Kirkkoa ei haluttu jättää venäläisille tukikohdaksi ja niinpä se räjäytettiin ennen perääntymistä. Jatkosodan aikana Rautuun ei rakennettu uutta kirkkoa. Nykyisin kirkosta on jäljellä vain portaat, jotka ovat nykyisin venäläisten kulttuuritalon portaina.

Aiemmat kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudun viides kirkko tuhoutui sisällissodassa vuonna 1918.

Raudun viimeiseksi jäänyt vuonna 1926 valmistunut kirkko oli Raudun kuudes kirkko. Ensimmäinen luterilainen kirkko on ollut olemassa jo Stolbovan rauhan aikoihin 1600-luvun alkupuolella. Tiedot Raudun ensimmäisistä kirkoista ovat hatarat. Raudun ensimmäinen kirkko on tuhoutunut vuoden 1656 sotaretken aikana. Vuodelta 1665 on mainintoja keskeneräisestä kirkosta, joka kuitenkin jo 1689 on käyttökelvoton. Raudun kolmas kirkko valmistui kesällä 1699. Sen rakennustöitä johtivat Grels Paukkunen ja Martti Salakka. Kirkkojen rakentamisvuosista on myös toisenlaisia tietoja. Raudun kolmas kirkko tuhoutui Isonvihan aikana. Tämän jälkeen rakennettiin Kirkkojärven pohjoispuolelle pienikokoinen puukirkko vuonna 1728. Tämä neljäs kirkko todettiin huonokuntoiseksi jo 1757 ja uutta kirkkoa alettiin suunnitella.

Raudun viides kirkko oli Charles Bassin suunnittelema kahtamoinen ja se rakennettiin 1822-1823. Tuohon aikaan julkiset rakennukset tuli rakentaa kivestä ja puurakenteista kirkkoa varten jouduttiin anomaan poikkeslupa. Kirkon erikoisuutena oli ristikeskuksen päälle rakennettu korkea ja kaksinivelinen kellotornia muistuttava lanterniini. Kirkon viereen valmistui erillinen kolminivelinen kellotapuli vuonna 1854. Tämä Raudun viides kirkko tuhoutui Suomen sisällissodassa keväällä 1918. Tämän jälkeen jumalanpalvelukset pidettiin pitäjäntuvalla, kunnes uusi ja viimeiseksi jäänyt kirkko valmistui 1926.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
  • Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3