Rapiiri
Rapiiri, rapier eli säilä (alkujaan esp. spada di robeira = pukumiekka, so. muodikkaan ja aikaansa seuraavan 1500-luvun hidalgon katuasuun sopiva miekka) on pitkä- ja kapeateräinen yhdenkäden miekka, joka on ensisijaisesti suunniteltu pistoihin, mutta tyypistä riippuen soveltuu myös leikkaaviin iskuihin. Miekka kehitettiin Länsi-Euroopassa 1500-luvulla ja se oli yleinen siviiliase 1500–1600-luvuilla.
Tyypillisesti tällainen miekka painaa n. 1 kg. Terän pituus on noin metri vaihdellen omistajan pituuden, ruumiinrakenteen ja mieltymysten mukaan. Leveys on vain n. 2,5 cm. Miekan kahvaosa, erityisesti sen väistinrakenne usein monimutkaisine rysty- ja väistökaarineen on usein taidokkaasti ja koristeellisesti valmistettu suojaamaan kättä. Espanjassa ja Portugalissa suosittiin usein muusta Euroopasta poiketen väistimessä nykyaikaisista urheilumiekoistakin tuttua, kättä pistoilta hyvin suojaavaa kelloa eli kokillia, josta kaksi esimerkkikuvaa alla. Terät valmistettiin usein aikansa suurissa terästeollisuuskeskittymissä kuten Solingenissa, Toledossa, Milanossa tai Sheffieldissä, mutta kahvaosat valmistettiin puolestaan usein paikallisesti, paikallisten tyylisuuntien, ajan muodin ja myös tilaajan toiveiden mukaisesti.
Säilän parina käytettiin tyypillisesti tikaria heikommassa kädessä ja ns. vasemmankädentikarit ( ransk. main gauche = 'vasen käsi' ) kehittyivät pitkine väistintankoineen, peukalorenkaineen ja rystykilpineen omaksi tyypikseen tavallisista tikareista. Yleensä säilä ja tikari valmistettiin parina, jolloin ne olivat tyylillisesti ja esteettisesti yhteensopivat.
Erikoisuutena mainittakoon jokseenkin harvinaiset säilänsieppaajat, leveäteräiset torjuntatikarit, joiden terän toinen reuna oli lovettu kamman tapaan ja varustettu atraimen piikkien kaltaisilla väkäsillä, joiden väliin vastustajan miekanterä oli tarkoitus saada torjunnassa jumittumaan. Englanninkielessä tällaisesta erikoisaseesta käytetään termiä 'sword catcher', mutta usein myös erheellistä termiä 'sword breaker'.
