Peltoretikka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Raphanus raphanistrum)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltoretikka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Nivelretikat Raphanus
Laji: raphanistrum
Kaksiosainen nimi

Raphanus raphanistrum
L.

Katso myös

  Peltoretikka Wikispeciesissä
  Peltoretikka Commonsissa

Peltoretikka (Raphanus raphanistrum) on yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peltoretikan kukinto lähikuvassa.

Peltoretikka kasvaa 30–60 senttimetriä korkeaksi. Sen karvaiset lehdet muistuttavat retiisin lehtiä. Kukat ovat vaaleankeltaiset, ja niissä on neljä terälehteä. Kuihduttuaan ne kehittyvät 4–8 cm pitkiksi liduiksi.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoretikka kasvaa pelloilla ja joutomailla rikkaruohona. Se viihtyy parhaiten happamalla maalla.

Peltoretikka on ilmeisesti kotoisin Välimeren Aasian puoleisesta osasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana eri puolille maailmaa. Sitä esiintyy lähes koko Euroopassa sekä paikoin Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Eteläisellä pallonpuoliskolla peltoretikkaa tavataan paikoin Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa sekä Uruguayssa ja Argentiinassa.[2]

Suomessa se esiintyy koko maassa ja on yleinen Etelä-Suomessa harvinaistuen pohjoista kohti. Etelä- ja Keski-Suomessa se on muinaistulokas, Lapissa satunnainen uustulokas.[3][4]

  1. Farmit.net (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Anderberg, A.: Raphanus raphanistrum (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008. (ruotsiksi)
  3. Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 170. (3. painos) Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Peltoretikka Raphanus raphanistrum) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 3.3.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]