RN Lanciere (1938)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RN Lanciere
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cantieri del Tirreno, Riva Trigoso
Kölinlasku 1. helmikuuta 1937
Laskettu vesille 18. joulukuuta 1938
Palveluskäyttöön 25. maaliskuuta 1939
Palveluskäytöstä haaksirikkoutunut 23. maaliskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 650 t (kuiva)
2 590 t (kuormattu)
Pituus 106,7 m (kokonaispituus)
Leveys 10,15 m
Syväys 3,15 m
Koneteho 48 000 hv
Nopeus 38 solmua
Miehistöä 206
Aseistus 8 x 120 mm tykkiä kaksiputkisina asennuksina
1 x 120 mm valoammustykki
12 x 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
6 x 533 mm torpedoputkea
48 x miinaa

RN Lanciere (ital. Regia Nave Lanciere) oli Italian kuninkaallisen laivaston maaliskuussa 1939 palvelukseen otettu Soldati-luokan hävittäjä. Italian julistettua sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 9. kesäkuuta 1940 alus osallistui toisen maailmansodan sotatoimiin Välimerellä. Alus upposi kovassa tuulessa 23. maaliskuuta 1942.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Riva Trigososta Cantieri del Terranolta. Sen köli laskettiin 1. helmikuuta 1937 ja alus laskettiin vesille 18. joulukuuta 1938. Alus liitettiin laivastoon 25. maaliskuuta 1939.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanciere liitettiin palvelukseen otettaessa 12. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti 23. toukokuuta 1940 merelle La Speziasta saattaen vasta valmistunutta taistelulaiva Littoriota matkalla Tarantoon yhdessä sisaraluksensa Corazzieren kanssa. Messinassa saattajat vaihdettiin, jolloin Lanciere sisaraluksineen palasi satamaan.[2]

Alus osallistui kesäkuussa Italian julistettua sodan liittoutuneille laivaston miinoitusoperaatioihin. Alus osallistui 9.-10. kesäkuuta 428 miinaa sisältäneen LK-sulun laskemiseen Lampedusan ja Kerkennahin väliin[3]. Heinäkuussa alus oli laivaston mukana Calabrian taistelussa. Lanciere vaurioitui pahoin 27. marraskuuta Cape Spartiventon taistelussa ja se jouduttiin hinaamaan Cagliariin.[4]

Alus suojasi 24.-25. toukokuuta 1941 laivueensa mukana 3. risteilijäviirikköä, joka oli joukkojenkuljetussaattueen kaukosuojana[5]. Alus oli jälleen 7.-9. kesäkuuta laivueensa mukana suojaamassa Napolista Tripoliin matkanneen joukkojenkuljetussaattueen kaukosuojana olevaa risteilijäviirikköä[6]. Se suojasi 16.-18. heinäkuuta laivueensa mukana kolmea joukkojenkuljetusalusta Tarantosta Tripoliin[7]. Alus lähti 22. maaliskuuta 1942 aamuyöstä kello yksi Messinasta kontra-amiraali (ital. Ammiraglio di Divisione) Angelo Paronan 3. risteilijäviirikköä suojanneen 13. hävittäjälaivueen mukana osallistuakseen toiseen Syrtinlahden taisteluun[8]. Satamasta merelle lähdettäessä sää oli hyvä, mutta se huononi nopeasti. Hieman kello kymmenen jälkeen aluksen piti vähentää nopeus 30 solmuun kovan merenkäynnin vuoksi. Iltapäivällä sää merenkäynti oli entistä kovempaa ja aallot löivät kansirakenteisiin. Ilmoitusten mukaan tuulen nopeus oli yli 20 solmua, minkä nostattamat aallot olivat 2,5-4 metriä korkeita. Lanciere vähensi nopeutta entisestään ensin 26 ja lopulta 22 solmuun. Muutamat luukut rikkoutuivat ja konehuoneen valot sammuivat. Lisäksi alukseen pääsi vettä kannelta.[9]

Aluksen polttoaineeseen pääsi merivettä, jolloin moottori sammui. Alus pysähtyi illalla varttia vaille yksitoista. Puolisen tuntia myöhemmin alus pääsi jälleen liikkeelle, mutta vain toisella koneella. Aamulla moottori sammui uudelleen ja samalla dynamo sammui. Alus ei vastannut enää ruoriin ja se kaatui kyljelleen. Alusta yritettiin nostaa takaisin pystyyn, mutta se kääntyi välittömästi takaisin kyljelleen. Tämä osoitti vian olevan liian korkeassa painopisteessä eikä veden aiheuttamasta kallistumisessa. Lancierelta lähetettiin 23. maaliskuuta 1942 hätäviesti paria minuuttia vaille kymmenen. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin tuli suuri aalto perän yli aiheuttaen suuren vesimäärän pääsyn alukseen. Lanciere upposi perä edellä noin 17 minuuttia yli kymmenen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David K.: Weather and Warship Casualties 1934-1944. Warship 2009, 2009, XXXI. vsk, s. 143-153. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-089-0. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Malta Convoys 1940–1943. Lontoo: John Murray (Publishers) Ltd, 2003. ISBN 0-7195-6408-5. (englanniksi)
  • Bagnasco, Erminio & Toro, Augusto de: The Littorio Class: Italy's Last and Largest Battleships 1937–1948. Seaforth. ISBN. (englanniksi)
  • Rohwer, Jürgen: Chronology of the War at Sea 1939-1945 The Naval History of World War Two. Lontoo, UK: Chatham Publishing, 2005. ISBN 1-86176-257-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitley, M. J. s. 169
  2. Bagnasco, Erminio & Toro, Augusto de s. 125
  3. Rohwer, Jürgen s. 26
  4. Whitley, M. J. s. 170
  5. Rohwer, Jürgen s. 76
  6. Rohwer, Jürgen s. 78
  7. Rohwer, Jürgen s. 84
  8. Woodman, Richard s. 297
  9. a b Brown, David K. s. 145