RFA Fort George

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RFA Fort George
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Tyne and Wear
Kölinlasku 9. maaliskuuta 1989
Laskettu vesille 1. maaliskuuta 1991
Palveluskäyttöön 16. heinäkuuta 1993
Poistui palveluskäytöstä kesäkuu 2011
Loppuvaihe romutettu tammikuussa 2013
Tekniset tiedot
Uppouma 32 818 t
Pituus 203,9 m
Leveys 30,3 m
Syväys 9,7 m
Koneteho 2 × 16-sylinteristä Allen/Crossley-Pielstick-dieselmoottoria 25 083 bhp
Nopeus 20 solmua
Miehistöä RFA: 95
STON: 24
RN: 15
Aseistus
Aseistus 2 × Phalanx CIWS
2 × GAM-BO1 20 mm -tykki
3 × Merlin Mk 1 -helikopteria

RFA Fort George (viirinumero A388) oli Royal Fleet Auxiliaryn Fort Victoria -luokan yhdistetty varastolaiva ja tankkeri.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 18. joulukuuta 1987 Tyne and Wearista Swan Hunterilta, missä köli laskettiin 9. maaliskuuta 1989 telakkanumerolla 129. Alus laskettiin vesille 1. maaliskuuta 1991 kumminaan laivastonkomentajan puoliso Lady Slater ja otettiin palvelukseen 16. heinäkuuta 1993.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen ollessa 1999 huollettavana Tynessa, sille asennettiin Vulcan Phalanx CIWS järjestelmä. Alukselle sijoitettiin maaliskuussa 2000 viiden Sea King -helikopterin lentue ennen lähtöä Mozambiquen kanaaliin avustamaan tulvan uhreja. Toukokuussa alus osallistui operaatioon Sierra Leonessa. Aluksen miehistö pelasti 26. syyskuuta Välimerellä kreikkalaisen karilleajaneen matkustajalautan Express Saminian miehistöä ja matkustajia. Alus palasi telakoitavaksi Birkenheadiin vuoden 2007 lopulla.[1]

Alus poistettiin palveluksesta kesäkuussa 2011.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puddefoot, Geoff: The Fouth Force The Untold Story of the Royal Fleet Auxiliary since 1945. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-046-8. (englanniksi)
  • Beedall, Richard: United Kingdom: Defence Review Reshapes the Royal Navy. Seaforth World Naval Review 2012, 2011, s. 97-107. Barnsley: Seaforth Publishing. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Puddefoot 2009 s. 203
  2. Beedall 2011 s.101