R.Smg. Adua
| R. Smg. Adua | |
|---|---|
 |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | CRDA, Monfalcone |
| Kölinlasku | 1. helmikuuta 1936 |
| Laskettu vesille | 13. syyskuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 14. marraskuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 30. syyskuuta 1941 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
697,25 t (pinnalla) 856,40 t (sukellus) |
| Pituus | 60,18 m |
| Leveys | 6,45 m |
| Syväys | 4,7 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 1 200 bhp 2 × sähkömoottoria 800 hv |
| Nopeus |
14 solmua (pinnalla) 7,5 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 45 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 100 mm/47 tykki 2 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä 6 × 533 mm torpedoputkea |
R. Smg. Adua oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1941 vesillelaskettu Adua-luokan sukellusvene, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin CRDA:n Monfalconen telakalta, missä köli laskettiin 1. helmikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 13. syyskuuta ja luovutettiin laivastolle 14. marraskuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1939 lopulla alus liitettiin VII sukellusveneosaston 71. laivueeseen, joka oli sijoitettu Cagliariin Sardiniaan. Italian liittyessä toiseen maailmansotaan 10. kesäkuuta 1940 aluksen päällikkönä oli Roselli Lorenzini ja se oli partiomatkalla Sardiniansalmessa yhdessä kolmen muun veneen kanssa. Kolme päivää myöhemmin alus siirtyi Baleaareille ja lopulta Lyoninlahdelle Ranskan etelärannikolla, missä aluksen miehistö havaitsi 18. kesäkuuta Ranskan laivaston Marseista Touloniin matkanneen saattueen. Sukellusvene laukaisi yhden torpedon, mutta tulos on ristiriitainen.[1]
Pian matkalta palattuaan aluksen päälliköksi tuli Luigi Riccardi. Lokakuusta 1940 maaliskuuhun 1941 alus kuului Pulassa toimivaan merisotakouluun, minä aikana aluksen päällikön sijaisena olivat Carlo Todaro ja Mario Resio. Koululta vapauduttuaan alus siirtyi Riccardin johdolla Tarantoon.[1]
Maaliskuusta toukokuuhun 1941 alus partioi Tarantonlahdella ja Kreikan vesillä. Alus kävi 10. toukokuuta Leroksella, josta se lähti 24. toukokuuta partiomatkalle Aleksandrian ja Kreetan väliselle merialueelle. Littinoksenniemen edustalla alus kohtasi 3. kesäkuuta moottoripurren, jossa oli 72 Egyptiin pyrkivää brittisotilasta. Sukellusveneeseen siirrettiin kahdeksan upseeria ja pursi pakotettiin palaamaan Kreetalle. Partiomatkalta alus palasi Tarantoon, jossa se siirrettiin huoltoon telakalle.[1]
Syyskuun puolivälissä alus sai päätökseen partiomatkan Minorcalla ja se saapui Cagliariin 16. syyskuuta. Alus palasi 29. syyskuuta merelle aloittaen partioinnin Palosinniemen edustalla Cartagenan pohjoispuolella, missä odotettiin suurta saattuetta. Aluksen miehistö havaitsi 30. syyskuuta yksitoista hävittäjää, joita vastaan alus hyökkäsi laukaisten neljä torpedoa. Alus väisti hyökkäystä, mutta sen lähettämä ilmoitus saattueesta on viimeinen havainto aluksesta.[1]
Sodan jälkeen julkaistut Britannian kuninkaallisen laivaston raportit kertovat HMS Gurkhan ja HMS Legionin upottaneen alueella sukellusveneen, josta ei jäänyt eloonjääneitä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)