Rózsa Péter
| Rózsa Péter | |
|---|---|
| Rósa Politzer | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1905 Budapest, Unkari |
| Kuollut | 16. helmikuuta 1977) Budapest |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Budapestin yliopisto |
| Opinnot | matematiikan tohtori 1935 |
| Instituutti | Budapestin yliopisto |
| Tutkimusalue | Matematiikka, subject didactics (käännä suomeksi), logiikka ja joukko-oppi |
| Tunnetut työt | rekursiivisten funktioiden teoria |
Rózsa Péter (17. helmikuuta 1905 – 16. helmikuuta 1977) oli unkarilainen matemaatikko, joka kehitti rekursiivisten funktioiden teoriaa. Hänen työnsä on ollut tärkeää sekä matematiikan että tietojenkäsittelyn kehitykselle.[1][2]
Péter opiskeli Budapestin yliopistossa ja sai lukion matematiikan opettajan pätevyyden 1927. Unkarin taloustilanne oli tuolloin huono. Péter ei saanut vakituista opettajapaikkaa, ja hän ansaitsi elantonsa antamalla yksityistunteja. Hän teki samalla jatko-opintoja, julkaisi papereita ja piti puheen kansainvälisessä matemaatikoiden kongressissa Zürichissä vuonna 1932. Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1935. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli äskettäin perustetun Journal of Symbolic Logic -julkaisun toimittaja. Hänen työllisyystilanteensa kuitenkin huononi entisestään vuonna 1939, kun fasistinen hallitus hyväksyi juutalaisvastaisia lakeja ja juutalaisten ei annettu opettaa.[2]
Natsit miehittivät Budapestin maaliskuussa 1944. Marraskuussa 1944 hallitus määräsi, että Budapestiin tehtiin juutalainen ghetto. Useita entisen juutalaiskorttelin kortteleita ympäröitiin aidalla ja muurilla. Aseistetut vartijat eristivät sen kokonaan. Péter lähetettiin ghettoon, mutta tammikuussa 1945 Neuvostoliiton armeija otti Budapestin haltuunsa. Juutalaiset pelastuivat joukkomurhalta. Vaikka Péter selvisi, hänen veljensä ja monet hänen ystävänsä kuolivat sodan aikana.[2]
Péter sai ensimmäisen koulutusta vastaavan työpaikkansa Budapestin opettajienkoulutusopistossa vuonna 1945, kahdeksantoista vuotta valmistumisen jälkeen. Kun opisto suljettiin vuonna 1955, hänestä tuli Budapestin yliopiston professori ja hän pysyi tässä virassa eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1975.[2]
Péterin ensimmäinen tutkimusaihe oli lukuteoria, mutta hän lannistui havaitessaan, että Robert Carmichael ja Leonard Eugene Dickson olivat jo julkaisseet aiemmin hänen saamansa tulokset. Péter oli jonkin aikaa niin masentunut, että hän harkitsi alanvaihtoa. Hän kirjoitti ja käänsi runoutta, mutta noin vuonna 1930 ystävänsä László Kalmár rohkaisi häntä palaamaan matematiikan pariin. Hän ehdotti, että Péter tutkisi Kurt Gödelin epätäydellisyyttä käsittelevää työtä. Tietämättä kuinka Gödel oli osoittanut erilaisia tuloksia kuuluisassa paperissaan hän keksi omia, erilaisia tapoja todistaa samat asiat. Tämä kokemus ei ainoastaan palauttanut Péterin itseluottamusta, vaan se myös osoitti hänen tutkimukselleen uuden suunnan.[2]
Péter ei keksinyt rekursiivisia funktioita, mutta hän oli ensimmäinen, joka tarkasteli niitä teoreettisesti ja perusti samalla uuden matematiikan osa-alueen.[1] Vuonna 1932 hän esitteli Rekursive Funktionen -tutkimuksensa kansainväliselle matemaatikoiden kongressille Zürichissä. Vuodesta 1934 alkaneessa artikkelisarjassa Péter kehitti erilaisia syvällisiä teoreemoja primitiivisistä rekursiivisista funktioista, joista useimmilla oli selkeä algoritminen sisältö. Näistä rakentui teoria primitiivisistä rekursiivisista funktioista. Péter piti vuonna 1936 Oslon kansainväliselle matemaatikoiden kongressille esitelmän nimeltä Über rekursive Funktionen der zweite Stufe.[2]
Kehitys jatkui näiden julkaisujen jälkeenkin. 1950-luvun puolivälistä lähtien Péter sovelsi rekursiivisen funktion teoriaa tietokoneohjelmointiin.[2]
Péter valittiin Unkarin tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1973. Hän oli ensimmäinen tähän tehtävään valittu nainen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
