QZSS

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
QZSS:n kiertorata

Quasi-Zenith Satellite System (QZSS; Jun-Ten-Cho) on Japanin kolmen hyvin elliptisella kiertoradalla lentävän QZS-paikannussatelliitin konstellaatio. QNSS-järjestelmä tarkentaa Japanin alueella GPS-satelliittien avulla tehtävää paikannusta. Se on osa MSAS-nimistä satellittipohjaista tukijärjestelmää (SBAS). MSAS perustuu QZS-paikannussatelliittien lisäksi geostationaarisella kiertoradalla paikannuksen korjaustiedon välittävän MTSAT-tietoliikennesatelliitin toimintaan. Järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 alkaen. Ensimmäinen QZS-satelliitti laukaistiin kiertoradalle 11. syyskuuta 2010. Vastaavia järjestelmiä ovat EU-alueen EGNOS ja Intian GAGAN.

Vuoden 2011 alussa Japani ilmaisi laajentavansa järjestelmän toimintaa Aasian ja Tyynenmeren alueelle laukaisemalla vuoteen 2014-2015 mennessä kuusi tai seitsemän omaa paikannussatelliittia. Hanke vaatii 200 miljarin jenin panostusta. Japanin hallitus aikoo kerätä kulun verottamalla yksityisiä "GPS-operaattoreita" 13 miljardia jeniä (158 miljoonaa dollaria) vuosittain. Autopaikannuksen epätarkkuuden on väitetty putoavan kymmenesosaan nykyisestä paikkavirheestä. [1]

QZS-satelliitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani avaruusjärjestö JAXA on kehittänyt QZSS-satelliitit. Ensimmäinen niistä, QZS-1, laukaistiin 10. syyskuuta 2010 JAXAn H-2A-kantoraketilla. [2][3] Vuoden 2010 alussa QZS-1 sai Japanissa järjestetyn nimikilpailun kautta nimen Michibiki (edelläkävijä). [4]

Satelliitin laukaisu viivästyi kuukausia, koska satelliitin reaktiopyörissä, jotka ovat yhdysvaltalaisen Honeywellin valmistamia, oli viallinen laakereiden voitelu. Honeywell etsi rakaisun ongelmaan, mutta voitelun testit veivät viikkoja. [5]

QZS-satelliitteja kehitti Advanced Space Business Corporation-konsortio, johon kuuluvat muun muassa japanilaiset Mitsubishi Electric Corporation, Hitachi Ltd. ja GNSS Technologies Inc. yhtiöt. Satelliitit perustuvat Mitsubishin ETS-8-tietoliikennesatelliitin runkoon. QZS-satelliitin massa on 4 100 kg. Satelliittien toiminta-aika on kymmenen vuotta. Kolme satelliittia antaa jatkuvan signaalin Japaniin. Satelliitin kehitys maksoi 700 miljoonaa dollaria.[6]

QZS-satelliitit lentävät hyvin elliptisella radalla, joilta signaalin kuuluvuus on hyvä myös Japanin vuoristojen laaksoissa ja suurkaupunkien korkeiden talojen peittämillä kaduilla ("urbaanit kanjonit"), joihin MEO-radalla lentävien GPS-satelliittien paikannussignaali ei kanna kovin hyvin. QNSS-satelliitit lähettävät erilaisten korjaustietojen lisäksi GPS-signaalin kaltaista paikannussignaalia, joka antaa Japanille oman GPS:stä riippumattoman tarkan aikasignaalin (yhdestä satelliitista [7]) ja lisää alueellisen paikannuskyvyn tarkkuutta.[8] [9]

Signaalit:

  • L1-SAIF: GPS-paikannusta tukeva signaali, jossa paikannuskorjaustietoja ja tietoa GSP-satelliittien kunnosta. "SAIF" tulee sanoista "Submeter-class Augmentation with Integrity Function." Signaalin avulla GPS:n usean metrin - parinkymmenen metrin paikannusvirhe pienennetään alle metriin.
  • L1-C/A, L2C, L5 ja L1C signaalit korjaavat GPS-paikannuksen tarkkuutta. LEX-signaali on kokeellinen paikannussignaali.

Satelliittipaikannusta kehittävät tämän hankkeen yhteydessä Japanissa Geospatial Information Authority of Japan (GSI), National Institute of Advanced Industrial Science and Technology (AIST), National Institute of Information and Communications Technology (NICT), Electronic Navigation Research Institute (ENRI), Satellite Positioning Research and Application Center (SPAC).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]