Pyhän Ursulan kilta (Turku)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Ursulan killan arvellaan sijainneen Turun Katedralskolanin paikalla olleessa rakennuksessa.

Pyhän Ursulan kilta oli yksi kuudesta tunnetusta keskiajalla Turussa toimineesta killasta. Se oli omistettu Pyhälle Ursulalle ja 11 000 neitsyelle. Ainoa maininta killasta on vasta vuodelta 1547, mutta se on luultavasti ollut toiminnassa jo 1400-luvulla. Katoliseen kirkkoon sidoksissa ollut kiltalaitos lakkautettiin Ruotsissa Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1544 ja kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.[1]

Killan arvellaan sijainneen Vanhan Suurtorin varrella, nykyisen Katedralskolanin paikalla. Keskiajan lopulla Pyhän Ursulan kiltatalo oli ilmeisesti näyttävä kivitalo. Kiltojen lakkauttamisen jälkeen kuningas Kustaa Vaasa otti Ursulan kiltatalon kruunulle ja myi sen porvari Erik Kränkille 4. syyskuuta 1547.[2][3]

Killan jäsenluetteloa tai sääntöjä ei ole säilynyt. Juhani Rinne on kuitenkin arvellut, että killan jäsenet olisivat Kolmen kuninkaan killan tavoin olleet lähinnä ylintä papistoa ja rälssiä. Rinteen mielestä killalla saattoi olla myös kasvatuksellinen tarkoitus, koska Pyhä Ursula oli etenkin nuorten neitojen ja naispuolisten opiskelijoiden suojelija.[4]

Kilta ylläpiti Turun tuomiokirkossa Pyhälle Ursulalle ja 11 000 neitsyelle omistettua alttaria, joka perustettiin vuonna 1455. Juhani Rinne on tulkinnut alttarin sijainneen ensin tuomiokirkon tornin eteläpuolisessa kappelissa, mistä alttari siirrettiin 1470-luvulla Pyhän Ristin kuoriin. Kappelin katossa on yhä Pyhää Ursulaa esittävä maalaus.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkko keskiaikana II. Alttarit ja kirkolliset toimitukset. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
  • Seppänen, Liisa: Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Pohjoinen reformaatio, 2016, s. 189–197. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppänen 2016: s. 188.
  2. Rinne 1948: s. 83.
  3. Seppänen 2016: s. 189.
  4. Rinne 1948: 84–85.
  5. Rinne 1948: 82–84.