Puristelasi
Puristelasi tarkoittaa muottiin puristamalla valmistettuja lasiesineitä. Näin valmistettuja lasihelmiä ja -amuletteja tunnetaan jo Egyptistä ajalta noin 2500 eaa. Valmistustavasta kehitettiin 1800-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa teollisesti tehokas menetelmä, kun alettiin käyttää mekaanisia puristimia. Ensimmäisen patentin sai John P. Bakewell vuonna 1825.[1]
Puristelasi syntyy avattavassa muotissa. Muotin sisäpinnan muotoilu ja kuviointi saa aikaan lasiesineen ulkopinnan. Esineen sisäpinnan taas tuottaa painin eli malli eli "peekeli", jonka puristin työntää muotin sisään. Esineen reunan muovaa erillinen rinki. Puristelasiesineet viimeistellään yleensä liekkikiillotuksella, joka sulattaa ja tasoittaa hieman niiden pintaa ja pyöristää särmiä.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puristelasi mullisti aiemmin lasinpuhallukseen perustuneen käsityövaltaisen lasituotannon ja mahdollisti halpojen sarjatuotantoesineiden, kuten arkilasistojen ja koriste-esineiden tuotannon. Muotin avulla voitiin jäljitellä kalliin kristallilasin hionnan kaltaisia uurteita ja koristekuvioita, minkä ansiosta puristelasia kutsuttiin myös ”köyhän miehen kristalliksi”. Lasiesineen sisäpinta saattoi ensi kertaa olla erilainen kuin ulkopinta, mikä ei ollut mahdollista perinteisin puhallusmenetelmin.[1]
Yhdysvalloista puristelasitekniikka levisi nopeasti Eurooppaan 1830- ja 1840-luvulla, etenkin Ranskaan, Englantiin, Saksaan ja Böömiin. Koska mallisuojaa ei alkuun ollut, malleja kopioitiin toisilta surutta. Englannissa otettiin vuonna 1839 käyttöön vuoden kestävä mallisuoja, joka myöhemmin pidennettiin kolmeen vuoteen.
Ensimmäinen pohjoismainen puristelasitehdas oli ruotsalainen Reijmyre 1830-luvulla. Suomessa tekniikan otti ensimmäisenä käyttöön Nuutajärven lasitehdas 1851. Muotit Nuutajärvi hankki Keski-Euroopasta. Iittalan lasitehdas teki puristelasia heti tehtaan perustamisesta eli vuodesta 1881 alkaen. Riihimäen Lasi aloitti vuonna 1929 myös lysterilasisten puristetuotteiden valmistuksen.[2] Puristelasia valmistivat Suomessa myös Karhulan, Viialan, Kirkniemen, Karan, Ryttylän ja Kauklahden lasitehtaat. Lisäksi sitä tekivät Puristelasi Oy (toiminnassa 1947–1954) ja Mäntyharjun lasitehdas (toiminnassa 1968–1971). Viimeisinä puristelasituotannon lopettivat Kumela 1983 ja Riihimäen Lasi 1990.[1]
Nykyisin Suomen tunnetuin ja jokseenkin ainoa yhä tuotannossa oleva puristelasiesine on Marimekon Mariskooli, jonka malli perustuu Riihimäen Lasin vanhaan puristelasimuottiin. Mariskoolia valmistaa Iittalan lasitehdas.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nokela, Leena: Wanhain tawarain sanakirja, s. 185–189. Helsinki: Otava, 5. painos, 2012. ISBN 978-951-1-12514-3.
- ↑ a b Hakusanat Liekkikiillotus, Lysterilasi, Puristelasi Lasisanasto, Suomen Lasimuseo. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 46–65, 81. Helsinki: Otava, 2002.
- ↑ Nevaluoma, Kari-Otso: Koko kansan lempimalja! Miten Mariskooli nousi suosioon ja miksi keräilijät hamuavat erityisesti kolmen värisiä maljoja? Meillä kotona -sivusto, A-lehdet. 18.3.2021. Viitattu 25.4.2023.