Puolijohdeilmaisin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puolijohdeilmaisin on hiukkasilmaisintyyppi, joka on rakenteeltaan estosuuntaisesti kytketty diodi.[1] Puolijohdeilmaisimilla voidaan havaita fotoneita sekä varattuja hiukkasia,[2] ja niitä käytetään sovelluksissa, joissa on tarve mitata energia tarkasti.[3]

Puolijohdeilmaisimen rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolijohdeimaisin koostuu kiinteästä puolijohdemateriaalista, joka on kytketty kahteen elektrodiin.[3] Elektrodit on kytketty eri jännitteiseen siten, että puolijohteen sisällä on sähkökenttä.

Puolijohdeilmaisimen toimintatapa muistuttaa ionisaatiokammiota.[1] Erona kaasutäytteiseen ilmaisimeen on se, että säteilyn osuessa puolijohteeseen syntyy elektroni-aukko -pari eikä elektroni-ioni -pari, kuten esim. kaasutäytteisessä ionisaatiokammiossa.[4] Säteilyn vaikutuksesta elektroni siirtyy valenssivyöltä johtavuusvyölle. Elektronit ja aukot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin kohti elektrodeja aiheuttaen diodiin kytkettyyn piiriin sähkövirran. Syntynyt virtapulssi on verrannollien säteilyn puolijohteelle jättämälle energialle.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Säteily ja sen havaitseminen, s. 126. toim. Tarja Ikäheimonen. STUK. ISBN 9517125038.
  2. William Hendee & E. Russell Ritenour: Medical Imaging Physics, s. 138. John Wiley & Sons, 2003. ISBN 9780471461135.
  3. a b c John Lilley: Nuclear Physics, s. 158-159. Wiley, 2002. ISBN 0471979368.
  4. L. Aslanov & G. Fetisov: Crystallographic Instrumentation, s. 102. Oxford University Press, 1998. ISBN 9780198559276.