Punavesilisko
| Punavesilisko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Pyrstösammakot Caudata |
| Heimo: | Keuhkottomat salamanterit Plenthodontidae |
| Alaheimo: | Spelerpinae |
| Suku: | Pseudotriton |
| Laji: | ruber |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudotriton ruber |
|
Punavesilisko (Pseudotriton ruber) on Pseudotriton-sukuun kuuluva laji. Se on sukua lajille P. montanus. Se liikkuu öisin.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuisen yksilön pituus on 10–17 cm. Pääväritys on punainen ja ihossa on mustia täpliä. Punaisen värityksensä takia punavesilisko muistuttaa punatäplävesiliskon (Notophthalmus viridescens) nuoruusvaihetta. Ruumis on tukeva. Jalat ja häntä ovat lyhyet.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punavesiliskoa tavataan Yhdysvaltojen itäosassa. Sen pääasiallista elinympäristöä ovat lähteet ja virtaavat vedet. lajia esiintyy myös metsissä ja niityillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punavesiliskon parittelu on yksinkertaisempaa kuin muiden saman sukuisten lajien. Parittelun ja munimisen välissä saattaa kulua aikaa kuukausia. Naaras munii maalle tai veteen syksyllä.[3] Munien määrä on noin 70-90. Toukan kuoriutumisesta lopulliseen muodonmuutokseen kuluu aikaa suurin piirtein puolestatoista vuodesta kolmeen ja puoleen vuoteen.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punavesilisko syö pieniä selkärangattomia ja pienempiä sammakkoeläimiä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IUCN SSC Amphibian Specialist Group: Pseudotriton ruber IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Roy W. McDiarmid: Pseudotriton ruber Itis Report. 11.1.2014. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Mark O'Shea, Tim Halliday: ”Punavesilisko”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 208. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
- ↑ Chris Mattison: ”Red Salamander”, Encyclopedia of reptiles and amphibians, s. 56–57. Grangebooks, 2005. ISBN 1-84013-794-0. (englanniksi)