Punaneidonunikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punaneidonunikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Neidonunikot Glaucium
Laji: corniculatum
Kaksiosainen nimi

Glaucium corniculatum
(L.) Rudolph

Katso myös

  Punaneidonunikko Wikispeciesissä
  Punaneidonunikko Commonsissa

Punaneidonunikko (Glaucium corniculatum) on neidonunikoihin kuuluva punakukkainen kasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punaneidonunikko.
Punaneidonunikon kota kasvaa hyvin pitkäksi kasvin muuhun kokoon nähden.

Yksivuotinen punaneidonunikko kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on karvainen ja sen maitiaisneste on väriltään keltaista. Lehdet ovat parijakoisia, liuskat ovat leveitä ja melko suippohampaisia. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Säteittäinen teriö on 3–4 cm leveä ja väriltään punertava tai oranssi, terälehdet ovat usein mustatyvisiä. Heteitä on runsaasti. Suomessa punaneidonunikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kota on jopa 20 cm pitkä, hoikka ja karheakarvainen.[1][2]

Punaneidonunikko on alun perin kotoisin Välimeren alueelta, Etelä-Euroopasta ja Lounais-Aasiasta.[2][3] Suomessa punaneidonunikkoa on tavattu satunnaisena lajina lähinnä maan eteläisistä osista. Lajin pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta ja Etelä-Lapista. Suomessa suurin osa lajin havainnoista on tehty 1900-luvun puolivälin tienoilla tai sitä ennen.[4][5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan punaneidonunikko kasvaa pensasaroilla, rannoilla ja joutomailla.[2] Suomessa punaneidonunikko on tulokaslaji, jota tavataan tavallisesti myllyillä, rautateillä, satamissa ja kaatopaikoilla.[4]

Lähi-idässä punaneidonunikkoa on käytetty rohdoskasvina. Sen terälehdistä puristamalla tai koko kasvia keittämällä on saatu silmätippoja silmätulehdusten hoitoon.[2]

  • Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Sapir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 93–94.
  2. a b c d Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 87.
  3. Den virtuella floran: Röd hornvallmo (ruotsiksi) Viitattu 6.2.2012.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 93.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Punaneidonunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.2.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]