Pronssikaulus
Pronssikaulus on ainakin Euroopan varhaispronssikaudelta noin 2000 eaa. lähtien yleisessä käytössä ollut korumuoto, joka ripustettiin kaulaan kuin kaulakoru. Se oli yleensä edestä niin korkea, että se peitti kaulan osittain näkyvistä. Niitä oli yleisesti käytössä myös Skandinavian pronssikauden kulttuurissa Monteliuksen periodeilla II–IV eli noin 1500–900 eaa.[1][2]
Vanhemmalla pronssikaudella (periodit II tai III) pronssikaulus oli hevosenkengän muotoon taivutettu pronssipelti, joka oli yleensä koristeltu kaksoisspiraalein, ympyräkuvioin taikka vaakasuuntaisilla rihloilla tai viivaornamenteilla tai jopa näiden kaikkien yhdistelmillä. Toisten pronssikauluksien päistä olivat niin kiinni toisissaanselvennä ja ne laitettiin kaulaan avaamalla ne käsin. Muut pronssikaulukset taas olivat niin avoimet, että ne pysyivät kaulassa vain narulla tai nauhalla, joka sidottiin niskaan. Näissä kauluksissa päät oli takomalla rullattu putkelle, jotta putkeen voi pujottaa narun tai nauhan. Vanhemman pronssikauden kaulukset ovat yleensä löytyneet naisten haudoista.[2]
Edellisiin kausiin verrattuna nuoremman pronssikauden (periodit III–V) pronssikaulukset olivat erilaisia. Ne olivat kolmen kaularenkaan tapaisten korunosien päällekkäin yhteen kytkettyjä kaulakoruja. Kolmet korunosat päättyvät niskan molemmilla sivuilla ketjuun, jolla koru ripustettiin kaulaan. Nuoremman pronssikauden kaulukset ovat löytyneet votiivilahjoina soista yhdessä naisten korujen kanssa.[2]
Vielä 1800-luvulla pronssikauluksia kutsuttiin nimellä diademer, sillä ne uskottiin olevan otsan alueen koristeita. Tutkijat tulivat toisiin ajatuksiin erään haudan tutkimuksissa, kun pronssikaulus löytyi leuan alta.[2]
Nimitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pronssikaulus ei ole suomen kieleen vakiintunut nimitys, vaan se on mukailtu käännös sanoista tansk. halskrave, ruots. halskrage, engl. neck collar ja saks. halskragen. Pronssi-attribuutti on sikäli tarpeeton, ettei niitä juurikaan ole valmistettu muusta metallista. Painavimmat kaulukset, mutta erittäin harvinaisia, on valmistettu hopeasta ja kullasta.[1][2]
Pronssikauluksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskassa ja Ruotsissa on löydetty runsaasti pronssikauluksia hautalöytöinä ja votiivilahjoina, jotka on upotettu lampiin tai kaivettu maahan. Rikkinäisiä kauluksia on löydetty kätköistä, jotka ovat odottaneet uudelleen sulattamista.lähde?
Tanskan pronssikauluksista esimerkkejä ovat Vognserup Engen votiiviuhrin kaksi ehjää kaulusta.lähde?
Ruotsin Statens Historiska Museetin tietokannassa on 15 pronssikaulusta:
- Skånesta ja Blekingestä tunnetaan 10 löytöä: Loshultin Stockhultista (periodi II, SHM 11217 [3]), Ingelstorpin Hedvigsdal (II, SHM 9822:786 [4]), Norrvidingen Bosgårdenista (II, SHM 2548 [5]), Köpingestä (II-III, SHM 2109:1812 [6]), Simrishamnista (III, SHM 2109:1161 [7]), Hammarlövin kylä (II, SHM 9169 (F7) [8]), yksi tuntemattomasta kohteesta (II, SHM 3765, [9]) ja Rönnebyn Påtorpesta (tuntematon, SHM 9536:5 [10]).
- Länsi-Götanmaalta tunnetaan kaksi löytöä: Skärvin Ingelstorp (I-III, SHM 22467:1 [11]) ja Varnhemin Klostretissa (hajonut, SHM 7496:14 [12]).
- Smålannista samasta kohteesta kaksi löytöä: Jönköpingin Ljungarum (II, SHM 6230:1-2 [13]).
- Hallannista kolme löytöä: Fageråkran Veddigestä (SHM 4228 [14]), Söndrums utmarkista (II-III, SHM 7027:27 [15]), Okomen Ulvsbosta (hajonnut, SHM 17355:3 [16]).
- Öölannista yksi löytö: Slagerstadin Stenåsa (II-III, SHM 6051:19 [17]).
Norjasta tunnetaan seitsemän pronssikaulusta. Ne ajoitetaan kaikki periodeille II tai III. Niitä on löydetty Regestä, Brautista, Vigrestadista, Rykkjasta, Tennevikistä (kaksi) ja Trondenesistä.[18]
Suomesta ja Baltian maista ei tunneta pronssikauluksia.
-
Pronssikaulus 2000–1500 eaa., Bad Schussenried, Biberach -
Zaatzke, Ostprignitz-Ruppin, keskipronssikausi -
Losanna, Svizzera, 1600–1300 eaa. -
Snertingegård, Sværdborg sogn, Tanska -
1500–1300 eaa., Falköping, Västergötland -
Falköping, Västergötland, 1500–1300 eaa. -
-
Stockhultin kätkön toinen kaulus, 1500–1300 eaa. -
Stockhultin kätkön kolmas kaulus, 1500–1300 eaa.
_Fig960).jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Frost, Lise: Vognserup Enge – Et offerfund med kvindesmykker fra den ældre bronzealder (Arkistoitu – Internet Archive), Aarbørger for nordisk oldkyndighed og historie, 2008, viitattu 18.6.2018
- ↑ a b c d e Gud og Grave: Halskrave(tanskaksi), viitattu 18.6.2018
- ↑ Stockhultin kätkö SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 21.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Hedvigsdal, Ingelstorp, Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Bosgården, Norrvidinge, Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Köpinge, Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Simrishamn, Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Hammarlöv by, Hammarlöv, Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Skåne SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Blekinge SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Ingelstorp, Skärv, Västergötland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ kappaleina ei raporttia SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Ljungarum, Jönköping, Småland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Fageråkra, Veddinge, Halland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Söndrums utmark, Halland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Ulvsbo, Okome, Halland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Slagerstad, Stenåsa, Öland SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 19.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia, s. 55–56, Pl.8–9. (tohtorinväitöskirja, 545 sivua). Bergen, Norja: University of Bergen, 5.1.2010. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.6.2018). (englanniksi)
