Profagi
Profagit ovat bakteriofagien genomeja, jotka ovat integroituneet isäntäsoluna toimivan bakteerin genomiin. Profagia kantavaa isäntäsolua nimitetään lysogeeniksi. Profagit, jotka ovat lysogeenisessa kiertokulussa, replikoituvat isäntäsolun genomin kanssa niin kauan, kun viruksen lyyttistä kiertoa aktivoivat geenit ovat repressoituneena. Profagit voivat aktivoitua lyyttiseen elämänkiertoon, jossa ne tuottavat uusia viruksia ja hajottavat isäntäsolun. Lyyttisen kiertokulun aktivoituminen voi johtua ympäristön muutoksista.[1] Lyyttisen kierron aktivoitumista voi edeltää isäntäsolun DNA:n vaurioituminen esimerkiksi UV-säteilyn tai kemiallisen kuorman seurauksena. Kemiallista kuormaa voi aiheuttaa esimerkiksi toisen bakteerin tuottamat perimämyrkylliset yhdisteet kuten kolibaktiini tai perimämyrkylliset lääkkeet kuten mitomysiini C (MMC).[2]
Profagien edut tai haitat isännälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bakteriofagit sisältävät geenejä, jotka voivat siirtyä profagin mukana isäntäbakteeriin. Näistä geenesistä voi olla hyötyä isäntäbakteerille esimerkiksi lajien tai yksilöiden välisessä kilpailussa. Tunnettuja Profagien kantamia geenejä ovat virulenssitekijät shigatoksiini ja koleratoksiini. Liiallinen profagien induktio voi kuitenkin johtaa hitaaseen tai joskus nopeaan lysogeenin hajoamiseen. Profagit ovat tämän vuoksi uhka isäntäsolulleen ja mahdollisesti paikalliselle mikrobiomille, koska uusien viruksien vapautuminen voi aiheuttaa paikallisen fagiepidemian.[1]