Polyvinyylieetteri
Polyvinyylieetteri on polymeeri, jonka monomeeri on jokin vinyylieetteri. Ryhmän polymeerejä käytetään esimerkiksi liima-aineina ja pinnoitteiden valmistamiseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyvinyylieetterit ovat termoplastisia polymeerejä. Ne ovat öljyjä, amorfisia ja tahmeita vahamaisia aineita tai kovia ja hauraita kiinteitä aineita molekyylimassasta, eetterisivuketjun haaroittuneisuudesta tai kiteisyysasteesta riippuen. Polymeerien sulamispiste on välillä 144–240 °C ja lasisiirtymälämpötila on −80 – −3 °C. Sivuketjun pidentyminen kasvattaa sulamispistettä ja laskee lasisiirtymälämpötilaa. Polyvinyylieetterit liukenevat useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi ketoneihin, estereihin ja aromaattisiin hiilivetyihin. Polymetyylivinyylieetteri liukenee myös veteen. Polyvinyylieetterit kestävät melko hyvin laimeiden happojen ja emästen vaikutuksia.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyvinyylieetterien valmistuksessa käytetyimmät monomeerit ovat metyylivinyylieetteri ja etyylivinyylieetteri, mutta myös esimerkiksi isobutyylivinyylieetteriä, oktadekyylivinyylieetteriä, trietyyleeniglykolidivinyylieetteriä tai 1,4-sykloheksaanidimetanolidivinyylieetteriä käytetään. Katalyyttinä polymerointireaktiossa on esimerkiksi booritrifluoridi, alumiinikloridi tai tina(IV)kloridi. Reaktio tapahtuu noin 90–100 °C:n lämpötilassa.[1][2][3]
Polyvinyylieettereitä käytetään liimoina, teipeissä, pinnoitteina, vahoina, maalien ja musteiden täyteaineina sekä muovienpehmentiminä.[1][2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Robert B. Login: "Vinyl Ether Monomers and Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000
- ↑ a b c Gerd Schröder: "Poly(Vinyl Ethers)", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 882–883. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
- ↑ a b Tony Whelan: Polymer Technology Dictionary, s. 340. Chapman & Hall, 1994. ISBN 0-412-58180-9. (englanniksi)