Polyfenyleeni
_2D_skeletal.svg)
Polyfenyleeni eli PPP on aromaattinen polymeeri, jonka monomeeri on bentseeni. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa avaruustekniikassa ja sähköäjohtavana polymeerinä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polyfenyleeni on amorfinen polymeeri. Se kestää sulamatta ja hajoamatta jopa yli 600 °C:n lämpötiloja. Yhdiste ei liukene veteen eikä orgaanisiin liuottimiin. Polyfenyleenin tiheys on 1,19–1,84 g/cm3. Polyfenyleeni itsessään on sähköneriste (sähkönjohtavuus 10-12 S/cm), mutta douppaamalla esimerkiksi arseenipentafluoridilla tai antimonipentafluoridilla siitä saadaan puolijohde.[1][2][3][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polyfenyleenin valmistamiseen on monia tapoja. Ensimmäisenä käytetty tapa oli p-diklooribentseenin ja natriumin reaktio. Bentseenistä sitä saadaan kuumentamalla Lewis-happokatalyyttien, esimerkiksi alumiinikloridin tai rauta(III)kloridin, läsnä ollessa tai sähkökemiallisesti. Bentseeni voidaan hapettaa bakteerien avulla 5,6-dihydroksisykloheksa-1,3-dieeniksi, josta muodostetaan esteri ja tämän jälkeen polymeeri radikaalipolymeroinnilla. Kuumennettaessa tätä polymeeriä muodostuu polyfenyleeniä.[1][2][3][4][6][7]
Polyfenyleenistä tehdään kuituja, kalvoja ja pinnoiteita, mutta sen liukenemattomuus ja sulamattomuus tekevät sen työstöstä vaikeaa. Polyfenyleeniä käytetään avaruustekniikassa, rakettimoottoreiden osissa, ledeissä ja elektrodimateriaalina.[2][4][5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bernardo A. Frontana Uribe & Alex U. Palma-Cando: "Conducting Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2022
- ↑ a b c Herbert Naarmann: "Polymers, Electrically Conducting", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Peter Zarras & Jennifer Irvin: "Electrically Active Polymers", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b c Akhil K. Poddar, Siddharth S. Patel & Hitesh D. Patel: Synthesis, characterization and applications of conductive polymers: A brief review. Polymers for Advanced Technologies, 2021, 32. vsk, nro 12, s. 4616-4641. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b George Wypych: Handbook of Polymers, s. 558–560. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 875. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Mark Alger: Polymer Science Dictionary, s. 705–706. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0893-5. (englanniksi)