Polyasparagiinihappo
Polyasparagiinihappo on polyamideihin kuuluva polymeeri. Sitä valmistetaan asparagiinihaposta, ja se on biohajoavaa. Polyasparagiinihapolla on useita käyttökohteita.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Polyasparagiinihappo liukenee veteen ja myös absorboi runsaasti vettä. Polyasparagiinihapon rakenteessa polyamidiryhmä voi muodostua joko asparagiinihapon α- tai β-asemassa olevaan karboksyyliryhmään. Polymeerirungon sivuketjuissa on karboksyylihapporyhmiä, jotka voivat luovuttaa protonin. Vesiliuoksessa polyasparagiinihappo on negatiivisesti varautuneena ja on siis polyelektrolyytti. Polyasparagiinihappo kelatoi useita metalli-ioneja.[1][2][3]
Polyasparagiinihapon valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa asparagiinihappoa kuumennetaan noin 160–240 °C:n lämpötilaan, jolloin muodostuu polymeripihkaimidiä. Reaktio vaatii happaman katalyytin, joka on useimmiten fosforihappo tai rikkihappo. Polymeripihkaimidi hydrolysoidaan polyasparagiinihapoksi. Keskimääräinen moolimassa on noin 6 000 g/mol.[2][3]
Polyasparagiinihappoa voidaan käyttää korvaamaan polyakryylihappoa. Käyttökohteita ovat muun muassa veden absorbointi, metallien ja metalliseosten korroosionesto ja raskasmetallien kelatointi. Polyasparagiinihappoa käytetään myös vedenpuhdistuksessa, pesuaineissa, lääkkeiden annostelussa ja kolloidien stabilisaattorina esimerkiksi maaleissa.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Dorota Kołodyńska: "Complexing Agents", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2019.
- ↑ a b c Thomas Klein, Ralf-Johann Moritz & René Graupner: "Polyaspartates and Polysuccinimide", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008.
- ↑ a b c Hossein Adelnia, Huong D.N. Tran, Peter J. Little, Idriss Blakey & Hang T. Ta: Poly(aspartic acid) in Biomedical Applications: From Polymerization, Modification, Properties, Degradation, and Biocompatibility to Applications. ACS Biomaterials Science & Engineering, 2021, 7. vsk, nro 6, s. 2083–2105. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2023. (englanniksi)