Polaroituvuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Polaroituvuus on mitta sille miten voimakkaasti atomien ytimet ”kahlitsevat” elektroneja. Polarisoituvuus on aineen ominaisuus muodostaa hetkellisiä dipoleita, jotka määrittävät sidotun järjestelmän dynaamisen vasteen ulkoisille kentille ja antavat käsityksen molekyylin sisäisestä rakenteesta.[1] Kiinteässä aineessa polarisoituvuus määritellään dipolimomentiksi kiteisen solun tilavuusyksikköä kohti.[2] Polarisoituvuus määritellään atomin tai molekyylin elektronipilven varauksen jakautumisen suhteellista muuttumista sen normaalista muodosta ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. L. Zhou: Magnetic polarizability of hadrons from lattice QCD (PDF) European Organization for Nuclear Research (CERN). Viitattu 25 May 2010.
  2. Lide, David (1998). The CRC Handbook of Chemistry and Physics. The Chemical Rubber Publishing Company, 12–17. 
  3. Introduction to Electrodynamics (3rd Edition), D.J. Griffiths, Pearson Education, Dorling Kindersley, 2007,  ISBN 81-7758-293-3