Piporuostejuurekas
| Piporuostejuurekas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Cortinariaceae |
| Suku: | Ruostejuurekkaat Phaeocollybia |
| Laji: | christinae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Piporuostejuurekas (Phaeocollybia christinae) on ruostejuurekkaiden sukuun kuuluva sienilaji.[2]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalainen kasvi- ja sienitieteilijä Elias Magnus Fries kuvaili lajin alun perin vuonna 1838 nimellä Agaricus christinae.[3] Sittemmin ranskalainen kasvitieteilijä Roger Heim nimesi sen Phaeocollybiaksi.[4]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sileäpintaisen lakin halkaisija on 2–5 cm ja siinä on vaihteleva määrä säteittäisiä uria, jotka ulottuvat lakin nipukasta reunaan. Jalan iästä ja ympäristön kosteusasteesta riippuen lakki voi olla tahmea tai kostea. Kostean lakin väri on oranssinpunaisesta kellanruskeaan; lakin kuivuessa väri haalistuu punertavankeltaiseksi, kullanväriseksi tai kellertäväksi. Lakin malto on samanvärinen kuin pinta. Heltat ovat kiinnittyneet kapeasti ja erillään. Ne ovat aluksi kalpeat ennen kuin ne muuttuvat täyteläisiksi tai syvän punertavankeltaisiksi, hieman pilkullisia ja kiiltäviä. Jalka on 6–8 cm pitkä, 0,4–0,6 cm paksu ja suunnilleen yhtä leveä koko pituudeltaan. Jalan pinta on sileä ja sen lihassa on rustomainen koostumus. Jalan kanta ulottuu syvälle alustaan. Jalan väri on tummanpunainen, joka vaalenee vaalean punertavankeltaiseksi lähellä yläosaa.[5] Sienten tuoksu ja maku on verrattavissa retiisiin tai manteleihin. Sieni on syömätön. Itiöpölyn väri vaihtelee kanelista ruosteenruskeaan ja itiöt ovat kooltaan 7-10 x 4-5 μm.[6]
Kasvupaikka ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piporuostejuurekas kasvaa hajallaan tai ryhmissä sammaleen tai lehtien alla. Piporuostejuurekasta esiintyy yleensä havupuiden, erityisesti kuusen, alla.[6] Sientä löytyy Euroopasta ja Pohjois-Amerikan itäosista. Piporuostejuurekas kasvaa Etelä-Suomessa yleisenä tuoreissa kuusimetsissä. Sen kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Sienen maku on karvas, eikä se ole ruokasieni. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: MycoBank Viitattu 12.12.2020.
- ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 242. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
- ↑ Elias Magnus Fries: Epicrisis systematis mycologici: seu synopsis hymenomycetum. Typographia Academica, 1838. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.2.2022). la
- ↑ Gilles Poirel: SHNJ. SOCIÉTÉ D'HISTOIRE NATURELLE DU JURA et des Amis de la Nature: La Phaéocollybie de Christina. Phaeocollybia christinae. SHNJ. SOCIÉTÉ D'HISTOIRE NATURELLE DU JURA et des Amis de la Nature. 17.12.2016. Viitattu 5.2.2022.
- ↑ Horak, E.: Further additions towards a monograph of Phaeocollybia (pdf) zobodat.at. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ a b Alan E. Bessette, Arleen R. Bessette, David W. Fischer: Mushrooms of Northeastern North America. Syracuse University Press, 1997-09-01. ISBN 978-0-8156-0388-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.2.2022). en
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||