Pikkumuurahaiskarhu
| Pikkumuurahaiskarhu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Pilosa[2] |
| Alalahko: | Muurahaiskarhut Vermilingua[2] |
| Heimo: | Cyclopedidae |
| Suku: | Pikkumuurahaiskarhut Cyclopes |
| Laji: | didactylus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cyclopes didactylus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkumuurahaiskarhu (Cyclopes didactylus) on muurahaiskarhujen alalahkoon kuuluva, Etelä-Amerikassa elävä nisäkäs. Sitä pidettiin aiemmin sukunsa ja heimonsa ainoana lajina, mutta nykyään lajeja katsotaan olevan seitsemän.[1]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumuurahaiskarhu on pienikokoinen: sen ruumiin pituus on vain noin 20 cm, ja se painaa noin 300 grammaa. Sen turkki on silkinpehmeä ja kullanruskea. Etujaloissa on huomattavan pitkät kynnet. Sillä on 17–30 cm pitkä voimakas häntä, joka antaa lisätukea eläimen kiipeillessä ja riippuessa oksista.[1][3] Vankeudessa pikkumuurahaiskarhut elävät keskimäärin reilun kahden vuoden ikäisiksi.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumuurahaiskarhuja tavataan metsissä Guyanan ylängöllä sekä Trinidadilla ja Koillis-Brasiliassa.[1] Laji elää kapokkipuissa, liikkuu öisin ja laskeutuu vain harvoin maanpinnalle.[4]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumuurahaiskarhu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan muurahaisia, mutta voi syödä myös kovakuoriaisia. Toisin kuin muut muurahaiskarhut, se ei syö termiittejä.[5][1] Se saalistaa työntämällä pitkän, tahmean kielensä muurahaispesään. Hyönteiset tarttuvat kieleen, ja muurahaiskarhu vetää ne suuhunsa. Se syö päivässä keskimäärin 100–8 000 hyönteistä[4].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumuurahaiskarhunaaras saa yleensä yhden poikasen vuodessa.[1] Pikkumuurahaiskarhun tiineysaika on 120–150 vuorokautta. Poikanen asetetaan lehdillä vuorattuun pesään, usein onton puunrungon sisään. Molemmat vanhemmat hoitavat sitä ja ruokkivat pureskelluilla, puoliksi sulaneilla hyönteisillä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Miranda, F., Meritt, D.A., Tirira, D.G. & Arteaga, M.: Cyclopes didactylus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-2. 2025. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cyclopes didactylus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
- ↑ Wildinfo
- 1 2 3 4 Schober, Megan: Cyclopes didactylus Animal Diversity Web. 1999. Viitattu 3.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Flávia, Miranda; Veloso, Roberto; Superina, Mariella; Zara, Fernando José: Food Habits of Wild Silky Anteaters (Cyclopes didactylus) of São Luis do Maranhão, Brazil. Edentata, 1.12.2009, nro 10. doi:10.1896/020.010.0109 (englanniksi)