Pihkatikka
| Pihkatikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Kirjotikat Picoides |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Picoides borealis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Pihkatikka (Picoides borealis) on tikkojen heimoon kuuluva uhanalainen lintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihkatikan pituus on 18–22 senttiä ja siipien kärkiväli 35–38 senttiä. Se on pohjantikan sukulainen ja myös kolmivarpainen, mustavalkoinen tikka. Pihkatikan vatsapuoli on vaalea tummin täplin, selkäpuoli musta valkoisin vaakasuorin täplärivein. Koiraalla on lisääntymisaikana pieni punainen juova mustan päälaen ja valkoisen posken välissä, mistä englanninkielinen nimi Red-cockaded Woodpecker (Punakokarditikka). Naaras on hieman koirasta suurempi.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihkatikka on endeeminen laji Yhdysvaltojen itä- ja kaakkoisosissa. Aiemmin laji pesi Keskilännessä asti, mutta se on nykyisin suuresti harvinaistunut ja pesii Floridasta Virginiaan ja lännessä Oklahoman kaakkoisosissa ja Teksasin itäosissa. Nykyinen pesimäkanta on vain noin prosentti siitä, mitä se oli vielä 1800-luvulla. Yksilömäärä on 10 000–14 000 yksilöä, jotka elävät noin 4 500:ssa ryhmässä. Häviämisen syinä ovat metsien häviäminen asutuksen ja viljelyn tieltä sekä hakkuiden seurauksena ja kulojen väheneminen.
Laji on paikkalintu ja elää pienissä muutaman linnun perhekunnissa. Perhekunnat elävät noin 80 hehtaarin suuruisella metsäalueella.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihkatikan tyypillistä elinympäristöä ovat vanhat mäntymetsät. Kulojen loppumisen takia metsät ovat muuttuneet, sillä kulo polttaa kuuset, lehtipuut ja alikasvoksen, mutta säästää vanhoja paksukaarnaisia mäntyjä. Pihkatikat elävät hajallaan olevissa säästyneissä vanhoissa metsiköissä, jotka vähenevät kaiken aikaa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihkatikat pesivät löyhinä yhdyskuntina. Yhdyskunnassa voi olla jopa kaksikymmentä pesäkoloa noin 24 hehtaarin laajuisella alalla. Laji kovertaa pesäkolonsa elävään mäntyyn. Tavallisesti pesämänty on lahottajasienen vioittama ja sen sydänpuu on usein pehmeää lahoa. Tästä huolimatta kolon kovertaminen kestää vähintään kuukausia, jopa vuodesta kolmeen vuoteen. Saatuaan kolon valmiiksi pihkatikka kovertaa pieniä reikiä kolon ylä- ja alapuolelle, ja niistä valuva pihka vaikeuttaa pahimman pesärosvon viljakäärmeen (Pantherophis guttatus) pääsyn pesälle.
Pihkatikka on yksiavioinen. Munia on 2–5. Haudonta alkaa tavallisesti toisen munan munimisen jälkeen, ja kestää 10–13 päivää. Molemmat puolisot hautovat ja myös hoitavat poikasia, jotka jättävät pesän noin neljän viikon ikäisinä. Poikaset itsenäistyvät noin viiden kuukauden iässä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihkatikka syö etupäässä männyissä eläviä hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia ja niiden toukkia, muurahaisia ja torakoita, sekä hämähäkkejä. Toisinaan se syö myös hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Picoides borealis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
| ||||||||||