Pietro Francisci
Pietro Francisci (9. syyskuuta 1906 Rooma – 1977 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja.
Lakimieheksi valmistunut Francisci työskenteli dokumenttielokuvien ohjaajana vuodesta 1934 lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen hän ohjasi näytelmäelokuvia kuten melodraaman Io ti ho incontrato a Napoli (”Tapasin sinut Napolissa”, 1945) ja musiikkikomedian Natale al campo 119 (”Joulu leirissä no 119”, 1947). Myöhemmin hän erikoistui historiallisiin seikkailuelokuviin kuten Il leone di Amalfi (”Amalfin leijona”, 1950) ja Orlando e i paladini di Francia (”Roland ja Ranskan paladiinit”, 1956).[1]
Vuonna 1957 Francisci ohjasi Voittamattoman Herkuleen, joka sai valtavan suosion. Steve Reevesin kuuluisuuteen nostanut filmi aloitti kokonaisen peplumelokuvien sarjan. Franciscin muita peplumelokuvia olivat Herkules ja Lyydian kuningatar (1958) ja Herkules, Simson ja Odysseus (Ercole sfida Sansone, 1963). Myöhemmin Francisci ohjasi muun muassa pienen budjetin tieteiselokuvan 2+5: Missione Hydra (1967) ja viimeisenä seikkailuelokuvan Simbad e il califfo di Bagdad (”Sinbad ja Bagdadin kalifi”, 1973).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 136. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
| ||||||||||||||||||
