Pienviljelysneuvojaopisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pienviljelysneuvojaopisto oli aiemmin Suomessa toiminut maatalousalan oppilaitos. Opisto toimi Hyvinkään maalaiskunnassa vuosina 1930–1966.[1]

Toiminta 1930-luvun Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienviljelysneuvojaopiston tarkoituksena oli antaa tietopuolista ja käytännöllistä opetusta pienviljelysneuvojiksi valmistuville henkilöille.

Aloitteen opiston perustamisesta teki tunnettu osuustoimintamies ja poliitikko Hannes Gebhard, joka laati myös opiston opetusohjelman.[2] Opisto oli sijoitettu valtion omistamalle Viertolan tilalle Hyvinkään kunnan Hyvinkään kylässä. Opiston toimintaa valvoi maataloushallitus, ja sen sisäisistä asioista huolehti ja päätti opettajakunta.[3] Opiston oppilaiden yhdyssiteeksi perustettiin heti opiston toiminnan alettua Pienviljelysneuvojaopiston toverikunta.[4] Opiston päärakennuksena toimi vanha Viertolan kartanon päärakennus, kunnes sen tilalle valmistui vuonna 1954 uusi ajanmukainen opistorakennus.[5]

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienviljelysneuvojaopiston oppikausi kesti kaksi vuotta ja se jakaantui kahteen vuosikurssiin. Ensimmäinen vuosikurssi oli pääasiallisesti käytännöllistietopuolinen. Toinen vuosikurssi jakaantui varsinaiseen tietopuoliseen jaksoon ja kesäaikana järjestettäviä käytännöllistietopuolisia erikoiskursseja käsittävään jaksoon.[3] Opetusohjelmassa olivat maanviljelysoppi, kotieläinoppi, maanviljelys- ja kansantalous, luonnontieteet ja metsätalous sekä puutarhanhoito. Käytännön töiden harjoittelu tapahtui koulutilalla ja opiston puutarhassa, jolloin kukin oppilas toimi vuorollaan töiden johtajana ja järjestelijänä.[6] Viimeiset alkuperäisen opetusohjelman mukaan opiskelleet maatalousteknikot valmistuivat joulun alla 1961, jolloin opisto oli kouluttanut kaikkiaan 785 maatalousteknikkoa.[7]

Pienviljelysneuvojaopistossa otettiin käyttöön uusi opetusohjelma vuoden 1961 alussa, ja siitä lähtien agrologikurssin pituudeksi tuli 29 kuukautta eli noin kaksi ja puoli vuotta. Samalla agrologi-nimitys ulotettiin koskemaan myös vanhan kaksivuotisen opetussuunnitelman mukaisesti valmistuneita. Uuden agrologikoulutuksen käyttöönoton myötä opintoihin liittyvä käytännön harjoittelu suoritettiin koulutilan sijasta yhä useammin Maatalouden tutkimuskeskuksen koeasemilla, maatalouden liikelaitoksissa ja pankeissa.[8]

Pienviljelysneuvojaopiston johtajina (vuodesta 1961 rehtoreina) toimivat maanviljelysneuvos Gabriel Hirvensalo (1930–1937), agronomi Vilho Savolainen (1937–1963), agronomi Matti Laamanen (1963–1964) ja agronomi Antti Lehtomäki (1964–1966).[9]

Useat Pienviljelysneuvojaopistossa opiskelleet ovat toimineet monissa huomattavissa asemissa politiikan piirissä. Kymmenkunta entistä oppilasta oli myöhemmin kansanedustajina. Näitä ovat olleet esimerkiksi Mauno Jussila, Eemil Partanen, Eino Uusitalo, Esa Timonen, Heimo Linna ja Lauri Linna.[10]

Pienviljelysneuvojaopiston toiminta päättyi vuoden 1966 lopussa ja sen toimintaa jatkoi seuraavan vuoden alusta lukien Hyvinkään maatalousopisto.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katri Rauhakoski: Pienviljelysneuvojaopistosta Maaseutuopistoksi, takakansiteksti. Hyvinkää: Hyvinkään maatalousopiston historiatoimikunta, 1993. ISBN 952-90-6838-7.
  2. Rauhakoski 1993, s. 26.
  3. a b Hakkila, Esko (toim.): ”Pienviljelysneuvojaopisto”, Lakiasiain käsikirja, s. 850. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  4. Rauhakoski 1993, s. 42.
  5. Rauhakoski 1993, s. 169.
  6. Rauhakoski 1993, s. 26–28.
  7. Rauhakoski 1993, s. 111.
  8. Rauhakoski 1993, s. 111.
  9. Rauhakoski 1993, s. 103.
  10. Rauhakoski 1993, s. 163–164.
  11. Rauhakoski 1993, s. 102.