Perämeren valashavainto 2006
Perämerellä havaittiin kesäkuussa 2006 nuori ryhävalas. Valas oli enintään 10 metriä pitkä nuori yksilö.[1] Yksilön arveltiin olevan kotoisin Atlantilta.[2]
Valas oli saapunut Itämerelle mahdollisesti talvella, sillä vastaavankokoinen ryhävalas nähtiin Puolan Sopotissa jo huhtikuussa.[1] Ruotsissa uutisoitiin 13. kesäkuuta ryhävalashavainto. Valas takertui kalaverkkoon Örnsköldsvikin edustalla mutta onnistui vapautumaan.[1] Sen jälkeen yksilö nähtiin merellä Luulajan edustalla.[1] Suomessa ryhävalas havaittiin Himangan edustalla 2. heinäkuuta ja myöhemmin Uudenkaupungin edustalla. Riianlahdelta löydettiin 24. heinäkuuta läheltä Duntea arviolta noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuolleen valaan raato, joka preparoitiin Latvian maatalousyliopistossa. Tarkemmissa tutkimuksissa tämä kuollut ryhävalas osoittautui nuoreksi, 10-metriseksi ja 10 tonnin painoiseksi yksilöksi.[1] Se oli pahoin vahingoittunut, joten se oli oletettavasti kuollut törmättyään johonkin alukseen.[1]
Valaasta käytettiin Suomessa lehdistössä nimeä Veeti.[2] Nimen antoi valaan havainnut ylivieskalainen opettaja Juha Mäkelä, joka nimesi sen venematkalla mukana olleen 3-vuotiaan poikansa mukaan.
Hetulavalaat ovat harvinaisia Itämerellä ja erityisesti sen pohjoisosissa. Ryhävalas on tavattu Suomen rannikolla tätä ennen varmuudella ainoastaan kerran, vuonna 1978 ("Valpuri").[3][2] Valpuri vaelteli Itämerellä yli puoli vuotta eikä löytänyt enää takaisin Atlantille vaan kuoli talvella todennäköisesti nälkään.[3][2] Virossa Tallinnan itäpuolella pyydystettiin ryhävalas vuonna 1851.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iltalehti 4.7.2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Dead whale discovered in Gulf of Riga (baltictimes)
- Turun Sanomat 4.7.2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin Sanomat 14.7.2006
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Halkka, Antti: Korppoon delfiinien visiitti jäi lyhyeksi. Suomen Luonto, 2006, nro 12, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d Suhonen, Laura: Perämeren ryhävalas saattaa selvitä. Suomen Luonto, 2006, nro 8, s. 17. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c Haukkovaara, Olli, 1997: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat, ver. 2.0. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä, 7.4.1997. URL: http://www.metla.fi/org/snis/suomen.valaat.html#meganova (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 6.1.2011