Perintöoikeuden menettäminen
Perintöoikeuden menettäminen tarkoittaa perillisaseman tai testamentin antaman oikeusaseman syrjäyttämistä perillisen rikollisen menettelyn tai moitittavan käyttäytymisen vuoksi.[1] Näin tapahtuu silloin, kun perillinen aiheuttaa tahallisesti perittävän kuoleman, tai tahallaan hävittää tai salaa perittävän testamentin. Kuoleman aiheuttamiseen perustuvasta perintöoikeuden menettämisestä säädetään perintökaaressa.[2] Jos tuomioistuin ei pidä tekoa tahallisena tai pitää tekijää syyntakeettomana, perillisen oikeutta perintöön ei rajoiteta.[3] Kuoleman aiheuttamiseen osallistunut rinnastetaan teon tekijään.[4][5]
Jos perillinen on tahallaan hävittänyt tai salannut testamentin, voi tuomioistuin määrätä hänet menettämään oikeutensa perintöön joko kokonaan tai osaksi.[6] Osallisuus tällaiseen tekoon voi myös olla perusteena menettämisseuraamukseen. Lisäksi on huomattava, että asiaa koskevan kanteen nostamiselle ei ole laissa säädetty määräaikaa. Jos testamentti myöhemmin löydetään, toimitettu perinnönjako menettää merkityksensä. Uudessa perinnönjaossa noudatetaan tuomioistuimen ratkaisua ja testamentin määräyksiä.[5]
Perintökaaressa moitittavalta teolta edellytetään tahallisuutta, mutta tuomioistuimella on laaja harkintavalta perintöoikeuden menettämisen suhteen siinäkin tapauksessa, että se pitää tekoa tahallisena. Se voi esimerkiksi rajoittaa menettämisseuraamuksen koskemaan vain osaa perinnöstä. Perintöoikeuden menettäminen koskee aina vain moitittavan teon tekijää. Hänen perintöosuutensa menee suoraan lain nojalla hänen perillisilleen.[5] Näin ollen jos esimerkiksi poika surmaa isänsä, saavat pojan lapset tämän osuuden surmatun isän jäämistöstä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Urpo Kangas: Perintöoikeuden menettäminen. Teoksessa Encyclopædia iuridica fennica, suomalainen oikeustietosanakirja, Suomalainen lakimiesyhdistys 1996, ISBN 951-855-135-9, osa III, palsta 447.
- ↑ Perintökaaren 15 luvun 1 pykälä.
- ↑ Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1994:120.
- ↑ Perintökaaren 15 luvun 3 pykälä ja korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1983 II 61.
- ↑ a b c Urpo Kangas: Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet, Talentum 2013, ISBN 978-952-14-2094-8, sivu 408.
- ↑ Perintökaaren 15 luvun 2 pykälä ja korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1990:44.