Perhetutkimus
Perhetutkimus on tutkimusala jonka kohteena ovat erilaiset perheet ja niihin liittyvät ilmiöt. Artikkeli on katsaus yleisempiin perhetutkimuksen teorioihin, tutkimuksiin ja suuntauksiin.
Keskeiset teoreettiset suuntaukset vuosikymmenittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat suuntaukset ovat 1950-luvulle ajoittuvat Talcott Parsonin teoria universaalista perheestä ja Erik. H. Eriksonin esittämä psykososiaalisia kehitysvaiheita koskeva teoria. 1970 -luvulla nousivat Juri Bronfenbrennerin bioekologisen mallin sovellus perheeseen ja Dorothy E. Smithin feministis-marxilais painottunut tulkinta siitä, miten perhe tuotetaan ideologisesti. (2014, 9)
1980-luvulla alkoi nousta näkökulma, jossa perhettä tarkasteltiin elämänkulun aikaa vaihtelevana yhteisönä. Enemmän huomiota kuitenkin sai yhä perhetutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus. Painotetaan sosiaalisen todellisuuden, niin myös perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla (2014, 8-9).
1990-luvulla rinnalle nousi konfiguraatiotutkimus. Siinä perhettä tarkasteltiin monien suhdeverkostojen leikkauspisteenä, sekä toisaalta perheen käytäntöjä ja arkielämää koskevaa tutkimus. (2014, 9-10) 2000-luvulla joukkoon liittyi evoluutioteoriasta noussut tulkinta perhemuodostuksen säännöistä.
Perhetutkimusta tekevät tahot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jyväskylän yliopistolla on vuonna 1990 perustettu monitieteinen Perhetutkimuskeskus. Sen päätieteenalat ovat kasvatustieteet, psykologia ja sosiaalitieteet. Tutkimusten lisäksi keskus edistää sekä tohtorikoulutusta että post doc -tutkimusta. Perhetutkimuskeskuksen sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa toiminnasta ja tutkimusaiheista.
Myös Väestöntutkimuslaitos tutkii perhesuhteita Suomessa. Erityisenä kohteena ovat suomalaisten parisuhteet, perheeseen sekä lasten hankintaan liittyvät valinnat ja asenteet. Tutkimusote on poikkitieteelinen, joka toteutuu väestötieteellisen, sosiologisen ja psykologisen asiantuntijuuden kautta. Väestöntutkimuslaitos on julkaissut vuodesta 1997 vuosittaisen perhebarometrin, jossa esitetään alueellisesti kattavaa tietoa jostakin perhettä koskevasta yhteiskunnallisesta teemasta. Toimintaa on tukenut alusta asti Alli Paasikiven Säätiö.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- DAY, R. 2010. Introduction to family processes (fifth ed.) NY: Routledge.
- KUCZYNSKI, L. (toim.) 2003. Handbook of dynamics in parent-child relations. Sage. OSAT I, II, III: E-kirja.
- JENSEN, A-M. & Mc KEE, L. (toim.) 2003. Children and the changing family. Between transformation and negotiation. Lontoo: Routledge.
- JALLINOJA, R., HURME, H. & JOKINEN, K. (toim.) 2014. Perhetutkimuksen suuntauksia. Helsinki: Gaudeamus.
- Jyväskylän yliopisto, Perhetutkimuskeskus. 2015. https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/perhetutkimus
- SEVÓN, E. & NOTKO, M. (toim.) 2008. Perhesuhteet puntarissa. Palmenia-sarja 43. Helsinki: Gaudeamus.
- Väestöliitto. Perhetutkimus. 2015. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/perhetutkimus/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- [1] (Arkistoitu – Internet Archive)