Babat
| Babat Salmikiinalaiset |
||||
|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | peranakan | |||
| Uskonnot | mahayana-buddhalaisuus, taolaisuus, konfutselaisuus | |||
Babat, joskus myös baba-kiinalaiset tai salmikiinalaiset, olivat Malakan niemimaalle aina 1400-luvulta lähtien muuttaneita kiinalaisia, jotka avioituivat paikallisten malaijien kanssa ja omaksuivat piirteitä paikallisesta kulttuurista. He keskittyivät etenkin niin sanottuihin salmisiirtokuntiin, jotka päätyivät brittien haltuun. Salmisiirtokuntiin saapui myös uusi suurempi muuttoaalto kiinalaisia ja samalla syntyi myös ero varhaisempien babojen kanssa, kun uudemmat siirtolaiset eivät enää sekoittuneet paikallisten kanssa. Babojen eli salmikiinalaisten kulttuuri kukoisti alueella vielä siirtomaa-aikana, jolloin heitä toimi esimerkiksi kauppiaina ja virkamiehinä. Heillä oli huomattava vaikutus myös paikallisten kaupunkien arkkitehtuuriin. 1930-luvun lama aiheutti kuitenkin lopulta kulttuurin katoamisen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinalaisia on ollut Malakan niemimaalla jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Suuri osa varhaisista muuttajista saapui alueelle Etelä-Kiinasta, ja myöhempi salmikiinalainen kulttuuri keskittyi etenkin brittien hallitsemiin salmisiirtokuntiin Penangiin, Singaporeen ja Malakkaan. Varhaiset kiinalaiset siirtolaiset olivat lähes pelkästään miehiä. Kiinalaisten naisten puutteessa monet kiinalaiset avioituivat paikallisten malaijien kanssa, jolloin muodostui niin sanottu salmikiinalainen kulttuuri kiinalaisten omaksuessa piirteitä malaijien kulttuurista.[1] Samalla tavalla muodostui myös babojen eli peranakan-yhteisö myös nykyisen Indonesian alueella. Suuri yhteisö heitä oli esimerkiksi Jaavalla Jakartassa.[2] Suurimuotoinen kiinalainen muuttoliike alueelle alkoi varsinaisesti vasta 1800-luvulla ja jatkui aina 1900-luvun puolelle. Kiinalaisten muuttoliikkeen jatkuessa alueelle alkoi lopulta saapua myös naisia, ja kun myöhemmät kiinalaiset avioliitot solmittiin lähinnä kiinalaisten kanssa, syntyi ero salmikiinalaisten ja uudempien tulokkaiden muodostaman kiinalaisyhteisön välillä. Monet babat eli salmikiinalaiset hankkivat länsimaisen koulutuksen, ja brittien siirtomaahallinnon aikana heitä toimi kauppiaina ja virkamiehinä. 1930-luvun lama iski etenkin paikalliseen kumikauppaan, jonka taantuman myöntä hävisi myös itsenäinen salmikiinalainen kulttuuri.[1]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baboilla oli suuri vaikutus salmisiirtokuntien kaupunkien arkkitehtuuriin, ja se on yhä tyypillistä esimerkiksi Malakan ja George Townin vanhojen kaupunkien arkkitehtuurille. Osa taloista on suojeltu, ja osa niistä toimii nykyisin museoina. Niin sanotut terassitalot toimivat babojen asuin- ja kauppataloina. Talot ovat tyypillisesti kaksikerroksisia, ja ylempi kerros työntyy terassiksi jalkakäytävien yläpuolelle. Talojen pohjat ovat pitkiä ja kapeita ja talon julkisivu sijaitsee kapealla puolella. Alakerroksessa toimi kauppa. Yläkerran fasadi oli koristeltu esimerkiksi briteiltä omaksutuin renessanssi-, barokki-, rokokoo- tai viktoriaanisin aihein, joihin liitettiin kiinalaisia piirteitä. Babojen temppelit noudattelivat tyypillisesti kiinalaisten siirtolaisten kotiseutujen temppelien tyylejä. Usein hallitseva piirre temppeleissä on niiden päätykoristellut kattorakenteet. Temppeleitä on vain harvoin omistettu millekään tietylle uskolle, vaan niissä suoritettiin sekaisin esimerkiksi mahayana-buddhalaisia, taolaisia ja konfutselaisia menoja. Sukujen tai tietyltä paikkakunnalta olevien babojen kohtauspaikka oli klaanitalo eli kongsei. Klaanitaloissa järjestettiin esimerkiksi häitä ja hautajaisia. Niiden yhteydessä oli usein myös asuinrakennuksia köyhille ja esimerkiksi leskille.[1]
Monet kiinalaisen kirjallisuuden klassikot levisivät Malesian niemimaalle babojen mukana. Esimerkiksi Kolmen kuningaskunnan tarina käännettiin paikalliselle kielelle. Muita alueelle levinneitä kiinalaisen kulttuurin piirteitä olivat kiinalainen ooppera, nukketeatteri ja teatteri. Klaanitaloissa ja temppeleissä saattoi olla oopperalavoja. Babojen mukana tullut sorminukketeatteri on edelleen suosittua.[1] Babat puhuivat malaijin kielestä ja etenkin hokkien-kiinasta vaikutteita saanutta murretta, jota kutsuttiin nimellä peranakan. Kielellä on edelleen muutamia puhujia, mutta se on vaarassa kadota kokonaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 364-368. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
- ↑ Encyclopedia of Diasporas - osa 2, s. 796. Springer, 2005. ISBN 0-306-48321-1. (englanniksi)
- ↑ Jose Hong: Keeping the Peranakan language alive The Straits Times. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)