Perärivin matti
| a | b | c | d | e | f | g | h | ||
| 8 |      | 8 | |||||||
| 7 | 7 | ||||||||
| 6 | 6 | ||||||||
| 5 | 5 | ||||||||
| 4 | 4 | ||||||||
| 3 | 3 | ||||||||
| 2 | 2 | ||||||||
| 1 | 1 | ||||||||
| a | b | c | d | e | f | g | h | ||
Perärivin matilla tarkoitetaan shakissa tilannetta, jossa kuningatar tai torni siirtyy vastustajan ensimmäiselle riville tehden kuninkaasta matin.[1] Useimmiten kuninkaan eteen tornituksen yhteydessä jääneet omat sotilaat estävät kuningasta siirtymästä turvaan.[1] Perärivin matin voi helposti torjua siirtämällä yhtä kuninkaan edessä olevista sotilaista eteenpäin. Perärivin mattia esiintyy vain harvoin ammattilaisten peleissä, mutta sillä uhataan usein.[1]
Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs José Raúl Capablancan kuuluisimmista peleistä sisälsi loppupuolellaan lukuisia perärivin matti -uhkauksia. Kyseessä oli ystävyysottelu, jonka Capablanca (musta) pelasi Moskovassa Ossip Bernsteinia (valkea) vastaan. Oikealla esitettyyn asemaan päädyttiin valkean 29:n siirron jälkeen, johon Capablanca vastasi pelaamalla kuningattaren b2-ruutuun (29...Db2!). Valkea ei voi lyödä kuningatarta siirrolla 30.Dxb2?, koska sitä seuraisi perärivin matti 30...Td1#. Valkea ei voi myöskään suojata torniaan ja samalla estää mattia tapahtumasta siirrolla 30.De1, sillä sitä seuraisi 30...Dxc3 (31.Dxc3 Td1+ 32.De1 Txe1#). Niin ikään häviää 30.Tc2, jota seuraa 30...Db1+ 31.Df1 Dxc2, sekä 30.Dc2, jota seuraa 30...Da1+ 31.Dc1 Td1+ 32.Dxd1 Dxd1# tai 30...Dxc2 31.Txc2 Td1#. Jos valkea taas uhkaa tehdä mustasta perärivin matin siirrolla 30.Dd3, 30.Td3 tai 30.Tc8, musta voittaa pelaamalla 30...Da1+.[1]
Huomionarvoista on, että mustan suorempi matin tavoittelu siirroilla 29...Db1+ 30. Df1 Td1 häviäisi itse: 31. Tc8+ Td8 32. Txd8#
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. Oxford University Press, 1984. ISBN 0-19-217540-8. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess, s. 21. Oxford University Press, 1984. ISBN 0-19-217540-8. (englanniksi)