Paavo Lukin
Paavo Lukin, oikealta nimeltään Pavel Osipovitš Lukin (ven. Павел Осипович Лукин; 23. syyskuuta 1922 nykyisen Prääsän piirin Kala-Jaakoin kylä – 25. huhtikuuta 1988) oli karjalainen kirjailija.
Paavo Lukin opiskeli Vieljärven keskikoulussa ja Petroskoin opettajainstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1941. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja työskenteli sen jälkeen opettajana ja rehtorina Prääsän, Aunuksen ja Mujejärven piirin kouluissa. Vuonna 1961 hän valmistui etäopiskelijana Karjalan pedagogisesta instituutista.
Lukinin ensimmäiset teokset ilmestyivät 1930-luvun lopussa karjalankielisessä Karelija-aikakauslehdessä. Vuonna 1971 Punalipussa julkaistiin hänen ensimmäiset suomenkieliset kertomuksensa. Lastenkirja APR ilmestyi erillisenä kirjana vuonna 1975. Myöhemmin Lukin kirjoitti lastenrunoja ja kertomuksia aunuksen murteella. Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi hänet hyväksyttiin vuonna 1982.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- APR: Novelli koulupojasta Voitto Rantalasta ja hänen ystävistään. Petroskoi: Karjala, 1975. Toinen painos, 1983.
- Tuhkimus: Sanelemista karjalan livvin kielel. Petroskoi: Karjala, 1981.
- Mindäh kägöi kukkuu: Suarnua lapsih näh. Petroskoi: Karjala, 1990.
- Iče minä: Karjalaizii runoloi lapsih näh. Petroskoi: Karjala, 1996.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: biobibliografitšeski slovar, s. 189. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.
| ||||||||||
