Pariisi 1900-luvulla

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pariisi 1900-luvulla
Paris au XXe siècle
Verne Pariisi.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Jules Verne
Kieli ranska
Genre tieteisromaani, dystopia
Kustantaja Hachette / Le Cherche midi
Julkaistu 1994
Ulkoasu François Schuiten
Sivumäärä 216
ISBN 2-01-235118-2
Suomennos
Suomentaja Kyllikki Suni
Kustantaja Otava
Julkaistu 1995
Sivumäärä 190
ISBN 951-1-13924-X
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pariisi 1900-luvulla (Paris au XXe siècle) on Jules Vernen nuoruudenaikainen tieteisromaani. Teos on kirjoitettu vuonna 1863, mutta julkaistu vasta vuonna 1994 noin sata vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirjoittaja on sijoittanut tarinan vuoteen 1960. Teosta ei pessimistisen loppuratkaisunsa takia julkaistu Vernen eläessä, vaikka synkkyyden ei olisi pitänyt järkyttää lukijoita, koska teos oli tarkoitettu aikuisyleisölle.[1]

Verne on pyrkinyt tarkasti hahmottelemaan tulevaisuuden Pariisia. Hän on sijoittanut tekstiin tuntemansa keksinnöt, kuten elohopealampun, polttomoottorin ja paineilmalla toimivan rautatien. Niiden pohjalta hän on muodostanut kuvitelman tulevaisuuden Pariisin liikenteestä: Paineilmalla liikkuvan kaupunkijunan rata olisi hiukan katutason yläpuolella, ja se tarjoaisi sateensuojaa jalankulkijoille. Illalla kadut valaistaisiin elohopealampuilla. Vaunut eli autot taas kulkisivat ilman hevosia, koska niissä olisi Étienne Lenoirin keksintöön pohjautuva kaasumoottori. Matkailu olisi laajentunut niin paljon, että Pariisissa olisi 20 000 vuodepaikan hotelli. Kanavan avulla Pariisista olisi tullut satamakaupunki, jonne liikennöisi neljännespeninkulman pituinen laiva. Siinä olisi 30 mastoa ja 15 savupiippua. Satamien tavarankäsittely olisi automatisoitu.[2]

Yhteiskunta olisi sadassa vuodessa muuttunut suuresti, vaikka Ranska edelleen olisikin keisarikunta. Koulutus olisi yhteiskunnan keskeinen ala, ja sitä johtaisi yritys nimeltään Koulutuspankkiyhtiö. Koulutuksen keskeinen ala olisi tieteellis-tekninen osaaminen, kun taas humanistinen sivistys olisi suorastaan kielletty. Rakentaminen ja opettaminen olisivat sulautuneet samaksi toimialaksi.[3]

Verne hahmottelee kirjassa myös tietokonetta muistuttavan laskukoneen. Pankissa työskentelevät operaattorit joutuvat raatamaan syöttäessään siihen pankin rahaliikenteen tietoja.[4]

Teoksen pessimistiseen loppuratkaisuun yhdistyy humanistisen sivistyksen alennustila ja ilmastonmuutos, sillä Eurooppa joutuu kylmyyden kouriin. Teoksen päähenkilö nääntyy lopulta nälkään ja kylmään, mutta viimeiset rahansa hän silti käyttää ostamalla rakastetulleen kukkakimpun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pariisi 1900-luvulla, s. 16–18.
  2. Pariisi 1900-luvulla, s. 8, 41–43 ja 120–121.
  3. Pariisi 1900-luvulla, s. 13 ja 27.
  4. Pariisi 1900-luvulla, s. 61.