Parentaalinen investointi
Parentaalinen investointi (engl. Parental investment, lyhenne PI) on Robert Triversin vuonna 1972 esittelemä käsite, joka tarkoittaa sellaista vanhemman lapseensa tekemää sijoitusta, joka parantaa lapsen mahdollisuuksia jäädä eloon vanhemman toisiin jälkeläisiinsä sijoittamisen kustannuksella. Esimerkiksi jos äidillä on kaksi lasta, X ja Y, ja X:lle annetaan kilogramma hedelmiä, suurin osa tämän kilogramman hedelmiä edustamasta PI:stä mitataan Y:n todennäköisyytenä kuolla, koska se ei saanut syödäkseen kyseisiä hedelmiä. PI mittaa muiden, joko syntyneiden tai syntymättömien lasten odotettavissa olevaa elinaikaa. Geneettisesti ei ole kuitenkaan syytä pitää suosikkeja, koska sukulaisuus kaikkiin jälkeläisiin on sama. Optimaalisena strategiana voidaan pitää investointia tasapuolisesti suurimpaan lapsimäärään, joka voidaan kasvattaa siihen ikään saakka, kunnes ne saavat omia jälkeläisiä. Kuitenkin voidaan olettaa että eräs jälkeläinen on ns. rääpäle, jolla ei ole odotettavissa yhtä pitkää elinikää kuin muilla, joten sen osuus PI:stä kannattaakin joissain olosuhteissa kohdistaa muihin jälkeläisiin, jotta saavutetaan optimaalinen lopputulos.
Robert Triversin parentaalisen investoinnin teoria ennustaa, että sukupuolista se, joka investoi jälkeläisiinsä enemmän (maidontuotanto, kasvatus, suojelu), myös valitsee puolison (Triversin sääntö).