Paperikonetekstiilin laboratoriotutkimus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Paperikonetekstiilin laboratoriotutkimus on tapa selvittää paperikonetekstiilien käyttäytymistä paperin-, kartongin- tai selluloosanvalmistuksen yhteydessä. Yleensä kiinnitetään huomiota tukkeutumiseen, kokoon puristumiseen, kulumiseen, markkeeraavuuteen, vaurioihin ja sopivuuteen.
Märkäviirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaiset massat vaikuttavat eri tavoilla märkäviiran kulumiseen. Mikäli kuluminen on huomattavaa, paksunnetaan viiraosalla kulkevan märkäviiran alalankoja, jotka liikkuvat perälaatikon metalliosia ja päästölistoja vasten. Polyesteristen alalankoja sijaan saatetaan käyttää, jopa joka toisessa konesuuntaisessa langassa polyamidia. Polyamidi on kulutuskestävämpää kuin polyesteri, mutta polyamidin runsas käyttö tekee märkäviirasta epästabiilimman muotonsa suhteen.
Likaantuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneessa käytettävistä puhdistavista suihkuista huolimatta paperikonetekstiilit likaantuvat ja tukkeutuvat, jolloin ne eivät enää auta poistamaan paperiradasta vettä niin kuin aikaisemmin. Paperikoneteksiilissä olevaa likaa voidaan tutkia ja määrittää, mikä osa epäpuhtaudesta on orgaanista ja mikä osa epäorgaanista. Orgaaninen epäpuhtaus tarkoittaa sitä, että seassa on kuituja.
Kokoon puristuvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikaantumisen lisäksi toinen syy tukkeutumiseen voi olla se, että tekstiili on puristunut saadessaan impusseja kuukausien käytön aikana. Tätä voidaan puristinhuovilla mitata vesitilana. Vesitilan nopeahko pienentyminen aiheuttaa sen, että puristinhuoma menettää vesitilaansa ja kuivattaa paperirainaa alkuperäistä tehottomammin, koska siihen ei puristinosalla siirry niin paljoa vettä kuin uutena ja imulaatikoille siirtyy vähemmän vettä kuin mikä olisi mahdollista.
Vesitilan pienentymistä vastaan monissa puristinhuovissa pyritään tekemään alalangat paksuhkoista langoista tai jopa kutomalla ne monofilamenttilangoista, mikä tasapainotetaan paperipuolella käyttämällä vastaavasti erittäin hienoja lankoja.
Kuluminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulumista esiintyy kaikilla paperikonetekstiileillä. Täyteaineena halvempi kalsiumkarbonaatti kuluttaa enemmän tekstiiliä kuin esimerkiksi kaoliini. Koska kuitenkin massan sisältöön voidaan vaikuttaa, on tieto kulumisen luonteesta arvokas. Tekstiiliä kuluttavat myös koneen metalliosat.