Paluukanava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paluukanava on lähinnä digitaalisten tv-lähetysten yhteydessä käytetty termi. DVB-T ja DVB-C-lähetysten alkaessa 2000-luvun alussa haluttiin katsojalle antaa mahdollisuus vaikuttaa lähetysten sisältöön. 2020-luvulla vakiintuneet paluukanavien muodot ovat laajakaistayhteydet ja puhelinyhteydet toimituksiin, esim. tekstiviestien tai pikaviestinpalvelujen (WhatsApp) avulla.

Paluukanaville povattiin digi-tv:n alkuaikoina merkittävästi laajempaa käyttöä, esim. ns. objektikaruselli-malli, jossa katsojat voivat vaikuttaa lähetettävään ohjelmaan valitsemalla sisältöä.[1] Nykyisin käyttötarkoitukset ovat lähinnä juontajille lähetettävät tai joskus kuvassa näkyvät kommentit sisällöstä.

Mobiilipaluukanava on käytännössä sitä, että katsojan tekemät valinnat tai toiminnot palautuvat palveluntarjoajalta lähettäjälle matkapuhelinverkon kautta. Nykyiset vakiintuneet paluukanavan liityntätavat ovat kiinteän puhelinverkon modeemi tai kaapelimodeemi. Tarjolla olevissa päätelaitteissa ei olekaan tarpeeksi otettu huomioon matkapuhelinverkkojen kehitystä ja yleistymistä. Päätelaitteista on puuttunut mobiilipaluuyhteys, vaikka sen voi olettaa olevan jokaisella. Sen sijaan kiinteän verkon puhelinliittymä ei ole enää itsestäänselvyys.

GSM-matkapuhelinliittymää ei ainakaan toistaiseksi olla yhdistämässä digisovittimiin. Syynä tähän ovat GSM-puhelinten aiheuttamat häiriöt muissa laitteissa. Häiriöttömän yhteyden vähimmäisvaatimus olisi sijoittaa päätelaitteen GSM-osan antenni muutaman metrin etäisyydelle digisovittimesta. Yhteys on mahdollista toteuttaa ilman häiriöitä myös langattomasti esimerkiksi Bluetoothin avulla. Tämä vaihtoehto onkin ilmeisempi, sillä matkapuhelimissa on valmiina paluuyhteyden vaatimat tunnistus- ja laskutustoiminnot. Yhteys matkapuhelimesta palveluntarjoajalle tapahtuisi tällä hetkellä esimerkiksi GPRS:n avulla, mutta EDGE:n tuleminen tarkoittaa nopeampia yhteyksiä ja luultavasti sen johdosta myös mobiilipaluukanavan toteutumisen vauhdittumista. Tällä hetkellä ainakin Nokian Medimaster -digivastaanottimessa on olemassa Bluetooth-ominaisuus kuvien katseluun.

Mobiilipaluukanava mahdollistaa siis mobiili-digi-tv:n, joka tuo vuorovaikutteisen digitaalisen television vaikka veneeseen, autoon tai junaan. Tosin on todettava, että nykyisellä tekniikalla lähetystä voidaan jakaa ”jopa” yli sadan kilometrin tuntinopeudella liikkuvaan laitteeseen, eli vauhti ei riitä vielä esimerkiksi VR:n Pendolino- tai IC-juniin.

Realistisin toteutus mobiili-TV:stä tunnetaan nimellä DVB-H eli Digital Video Broadcasting - Handheld. Suomessa on pääkaupunkiseudulla pilotoitu järjestelmää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]