Palmikkoneule
Palmikko on neulekuvio, jossa palmikko muodostuu silmukoiden paikkoja eli niiden neulomisjärjestystä vaihtamalla.[1][2][3]. Silmukkaketjujen risteyksessä muodostuu palmikon kiertokohta.[2] Palmikoita voi tehdä eri levyisinä ja niiden yhdistelmistä voi tulla hyvinkin näyttäviä kuvioita.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmikkoneulepaita syntyi alun perin irlantilaisilla Aransaarilla vuoden 1900 tienoilla. Kuvion tarkoitus oli tehdä neuleesta paksumpi ja lämpimämpi kuin muilla kuviolla neulotuista paidoista. Paksumpia neuleita tarvittiin erityisesti merellä, suojaamaan merimiehiä sateelta ja vaihtelevalta säältä. Palmikkokuviolla tehdyistä paidoista tulikin suosittuja englantilaisten ja skottilaisten merimiesten keskuudessa.[5]Toisen tulkinnan mukaan Britannian hallitus rohkaisi vuonna 1891 paikallisia ihmisiä neulomaan vaatteita myyntiin selvitäkseen työttömyyden aiheuttamasta rahapulasta.[6]
.jpg)
Perinteiset, monimutkaiset kuviot muistuttavat irlantilaisia kelttikuviota. Villapaitojen yleistyessä muidenkin maiden merimiesten keskuudessa malleja alettiin kehittää myös muualla, kuten Skandinaviassa ja Ranskassa.[7] Vogue julkaisi vuonna 1958 Aran-tyylisen palmikkoneuleen [5][7] US Voguen kuviokirjassa[7]. Tämän jälkeen palmikkoneuleet ovat saavuttaneet suosiotaan erityisesti miesten neuleiden kuviona eri yhteiskuntaluokissa. Palmikkoneuleita ovat käyttäneet muun muassa Elvis Presley ja Steve McQueen.[5]
Neulontatekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palmikko neulotaan yleensä sileänä neuleena nurjalle pohjalle, jolloin oikein neulotut silmukat nousevat hyvin esiin.[1][2] Silmukoiden järjestyksen vaihtamiseen voi käyttää apupuikkoa, joka voi olla sukkapuikko tai siihen erikseen tehty keskeltä käyrä puikko. Silmukoiden paikkaa voi vaihtaa siten, että siirrettäviä silmukoita jätetään apupuikolle työn eteen tai taakse. Jos myöhemmin neulottavat silmukat jätetään neuleen takapuolelle, alkaa palmikko kiertää vasemmalta oikealle, ja eteen jätettynä päinvastoin.[2]
Siirrettävien silmukoiden määrä vaikuttaa muodostuvan palmikon leveyteen. Kapeimmillaan palmikko muodostuu kahden peräkkäisen silmukan vaihtaessa paikkaa. Paikan vaihtavia silmukoita voi olla parillinen tai pariton määrä. Yleensä kuitenkin käytetään parillista silmukkamäärää tasapainoisen palmikon muodostumiseksi. Käytännössä enimmillään yhdessä palmikossa voi olla noin 10 silmukkaa. Toisiaan kiertävien silmukoiden lisääntyessä kasvaa myös kiertämisen väliin tulevien kerrosten määrä. Esimerkiksi neljän silmukan palmikossa, jossa kaksi silmukkaa kiertää toisiaan, väliin voi tulla kolme kerrosta. Tuolloin silmukoiden kierto tehdään joka neljäs kierros.[1][2] Palmikon kierrot voi tehdä myös tiheämmin.[2] Isompi palmikkokuvio voi muodostua erilaisten palmikkomallien yhdistelmänä.[1][2]
Palmikkoneuleen suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen neuleen aloittamista kannattaa palmikkokuviosta tehdä mallitilkku oikean neuletiheyden varmistamiseksi. Mittaamista varten mallitilkku kannattaa asettaa tasaiselle alustalle ja mitata 10×10 cm:n alue tilkun keskeltä. Kokonaisuudessaan mallitilkun on siis oltava tuota kokoa isompi.[8] Oikealla mitalla varmistetaan, että neuleesta tulee halutun kokoinen.[9]
Mallitilkku kannattaa tehdä erityisesti silloin, jos vaihtaa ohjeessa ollutta lankaa. Langan paksuus – ja siten puikkojen koko – vaikuttavat olennaisesti neuletiheyteen ja silmukkamäärään. Lisäksi langan erilainen koostumus tai kierre voivat muuttaa neulepinnan ulkonäköä.[9] Palmikkoneule joustaa, joten se voikin korvata joustavan neuleen esimerkiksi sukan tai lapasten reunoissa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koski, Johanna & Nyberg Kristel: Punokset puikoille. BTJ Finland Oy, 2009. ISBN 978-951-692-678-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pirjo Sinerrvo: Palmikkoneulos Punomo. 2017. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ a b c d e f g h Peruspalmikot Novita. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Koski, J & Nyberg, K: "Punokset puikoille.", 2009, sivu 11.
- ↑ Koski, J & Nyberg, K: "Punokset puikoille.", 2009, sivu 12.
- ↑ a b c The History of the Cable Knit Sweater Luca Faloni. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Kate Gagnon Osborn: Year of Mittens: The Rich History of Aran and Cable Knitting Kelbourne Woolens. 2016. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ a b c https://www.vam.ac.uk/articles/british-knitting-traditions/
- ↑ Koski, J & Nyberg, K: "Punokset puikoille.", 2009, sivu 10.
- ↑ a b [Koski, J: "Punokset puikoille.", 2009, sivu 16.]