Palkkasääntely

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Palkkasääntely tarkoittaa sitä, että valtio asettaa rajoituksia, millaista palkkaa työnantaja saa maksaa työntekijälle. Sääntely koskee yleensä vähimmäispalkkaa, joskus enimmäispalkkaa tai molempia.

Suomessa kirjattiin palkkataulukot lakiin vuonna 1945, ja niitä piti noudattaa työehtosopimuksia laadittaessa. Taulukot määrittivät eri palkat miehille ja naisille. Seurauksena joillakin aloilla tuloerot pienenivät, joillakin kasvoivat. Joitakin matalapalkka-aloja kuten kotiapulaisten tehtävät katosi lähes kokonaan. Palkkasääntely purettiin 1960-luvulla, kun Suomi hyväksyi kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen.[1]

Tulopolitiikka on yhteydessä palkkasääntelyyn. Palkkasääntely on esimerkki hintasääntelystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]