Paavo Raivonen
Paavo Alvar Raivonen (24. syyskuuta 1909 Kuorevesi – 24. kesäkuuta 1981 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen hanuristi. Hän oli Dallapé-orkesterissa hanuristina 1930-luvulla ja teki tällöin useita levytyksiä.[1]
Kymmenlapsiseen perheeseen syntynyt Raivonen opetteli hanurinsoittoa jo 5-vuotiaasta lähtien lainahanurilla ja hän esiintyi Kuorevedellä talkootansseissa, häissä ja hautajaisissa. Raivonen muutti 1921 äitinsä kuoltua Helsinkiin, jossa hänen vanhemmat veljensä jo asuivat. Täällä hän sai myös ensimmäisen oman hanurinsa. Raivonen opetteli soittamaan myös tenorisaksofonia, klarinettia ja viulua ominpäin sekä opetteli itse myös lukemaan nuotteja.[1]
Raivonen pääsi 1928 Martti Jäppilän perustamaan Dallapé-orkesteriin hanuristiksi, hän soitti orkesterissa tenorisaksofonia, klarinettia ja viulua. Hän oli 1930-luvulla mukana kaikissa Dallapén tekemissä levytyksissä ja teki levytyksiä myös muiden kokoonpanojen kanssa. Ensimmäisen soololevytyksensä Raivonen teki keväällä 1929 Berliinissä Niilo Saarikon Levytukku Oy:n Columbus-levymerkille, kaikkiaan hän teki 27 soololevytystä vuoteen 1942 mennessä. Osa näistä oli harmonikkaduettoja Viljo Vesterisen ja Onni Laihasen kanssa. Raivonen ei osallistunut harmonikkakilpailuihin, joten ei ollut hanuristina yhtä tunnettu kuin Viljo Vesterinen. Raivosella oli Helsingissä myös Kaisaniemenkadulla oma musiikkikauppa, joka kuitenkin tuhoutui sota-ajan pommituksissa.[1]
Sotien jälkeen Raivonen ei enää esiintynyt tiettävästi muusikkona. Hän vieraili Yhdysvalloissa ja hän oli merillä laivoissa apumiehenä. Raivonen asettui 1960-luvun alussa asumaan Ruotsiin ja hän kuoli 71-vuotiaana Tukholmassa kesäkuussa 1981. Raivosen hanuri on nykyisin esillä Kuoreveden kotiseutumuseossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
