Pyykkikarttu
Pyykkikarttu eli pesukarttu on käsin tapahtuvassa pyykin pesussa käytettävä työkalu, jolla hakataan pyykkipadasta nostettuja vaatekappaleita pyykkipenkkiä tai rantakiveä vasten. Pyykkikarttua voidaan käyttää sekä pesu- että huuhteluvaiheessa tehostamaan veden vaihtumista tekstiilikudoksen sisällä.[1]
Pyykkikarttu on noin metrin mittainen puunuija, jossa on litteä lapa ja toisessa päässä kädensija. Kartut olivat suosittuja sulhasen tekemiä morsiuslahjoja, ja usein ne koristeltiin puukaiverruksin.[1]
Pyykkikarttua on kutsuttu Länsi-Suomessa nimellä kurikka ja Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa nimellä tapuin. Karjalassa sen nimiä ovat paalikka ja pulikka.[1]
Nykyajan lapsille pesukarttu on tullut tutuksi Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista, joissa Heta pesee sen avulla pyykkiä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pyykinpesuun liittyvää esinehistoriaa[vanhentunut linkki] (PDF), Martat.fi. Viitattu 1.8.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuorela, Toivo, 1975. Suomalainen kansankulttuuri, s. 523–528.