Päävirta
Päävirta [1] on virtavedessä se kohta uomassa, jossa virtaa suurin osa sen vedestä. Sen virtaus on lähes uoman suuntaista laminaarista virtausta, jota kutsutaan myös primäärivirtaukseksi (engl. primary flow).[2][3]
Nopean virtauksen keskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veden virtausnopeus on pienintä rannoilla ja pohjan läheisyydessä, joka johtuu veden ja pohjan välisestä kitkavaikutuksesta ja veden viskositeetistä. Veden virtausnopeus on tämän vuoksi suurinta yleensä vedenpinnalla ja uoman keskivaiheella, jotka ovat kaukana joen pohjasta ja rannoilta. Suoralla joella tämä nopean virtauksen keskus (engl. high velocity core) sijaitsee keskellä uomaa, mutta sen sijaintiin vaikuttavat monet muutkin seikat.[3]
Mutkittelevassa eli meanderoivassa joessa päävirta hakeutuu yleensä ulkokaarteeseen, jonne muodostuu eroosion vuoksi myös syvänne [4]. Kun vesi saapuu mutkaan, kulkee nopean virran keskus uoman keskivaiheella. Kun vesi on tunkeutunut mutkaan sisälle, ovat poikittaiset sekundäärivirtaukset työntäneet nopean virtauksen keskuksen uoman ulkolaitaan. Vesi saapuu ulos mutkasta niin, että nopean virtauksen keskus on vielä ulkolaidassa, mutta nyt se on lähellä pohjaa. Joen päävirta veden pinnalla kulkee silloin yleensä nopean virtauksen keskuksen yläpuolella.[5][6][7]
Suorissa ja esteettömissä uomissa päävirta kulkee yleensä keskellä jokea. Joen pohjassa oleva peruskallio, isot kivet, kivisärkät tai hiekkasärkät voivat siirtää päävirran pois keskeltä. Hiekkapohjaisilla suorilla uomilla päävirta alkaa mutkitella rannasta rantaa pohjaan kohdistamansa eroosiovaikutuksensa ja kasautumisvaikutuksensa vuoksi.[2][6][7]
Päävirran reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päävirran reitti muodostuu nopean virtauksen aiheuttaman eroosion takia yleensä siihen kohtaa uomaa, jossa vesi on syvintä. Täällä vesi voi virrata lähes laminaarisesti, jollin veden kohtaamat vastukset ovat pienimpiä. Tätä kohtaa kutsutaan yleensä joen syväväyläksi (saks. talweg, engl. thalweg, ”laakso”+”tie”). Syväväylää voi pitää parhaana reittinä jokiveneilyssä.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viljanen, Ada: Virtavesikunnostusten vaikutus melontaan (PDF) opinnäytetyö. 2016. Forssa: Hämeen ammattikorkeakoulu. Viitattu 25.1.2020.
- Salmela, Jouni: Meanderoivan jokiuoman vertikaalinen muutos: kohoumien ja syvänteiden välinen vuorovaikutus (PDF) (Pro Gradu-tutkielma) 2017. Turku: Turun yliopisto. Viitattu 25.1.2020.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viljanen, Ada: Virtavesikunnostuksen vaikutus melontaan, 2016, sanasto (alussa)
- ↑ a b Viljanen, Ada: Virtavesikunnostuksen vaikutus melontaan, 2016, s.16–17
- ↑ a b Salmela, Jouni: Meanderoivan jokiuoman vertikaalinen muutos, 2016, s.11–13
- ↑ Viljanen, Ada: Virtavesikunnostuksen vaikutus melontaan, 2016, s.6–7
- ↑ Salmela, Jouni: Meanderoivan jokiuoman vertikaalinen muutos, 2016, s.14
- ↑ a b Salmela, Jouni: Meanderoivan jokiuoman vertikaalinen muutos, 2016, s.18–20
- ↑ a b Salmela, Jouni: Meanderoivan jokiuoman vertikaalinen muutos, 2016, s.20–21
- ↑ Ritter, Michael E.: The Physical Environment: an Introduction to Physical Geography (HTML) (-> Luku 18: Fluvial Systems) earthonlinemedia.com. 2006. Arkistoitu 2.9.2017. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)