Ottilia Stenbäck
Ottilia Stenbäck, lempinimeltään Tiila-täti (31. joulukuuta 1848 Alavus – 15. heinäkuuta 1939 Helsinki[1]) oli suomalainen opettaja.
Stenbäckin vanhemmat olivat rovasti Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen[1]. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876lähde? hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena 1876–1919. Stenbäckin aikana tyttökoulun oppilasmäärä kasvoi 600 oppilaaseen.[2] Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen 1905–1925.
Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 712. Helsinki: WSOY, 1955.
- Tiedenaisia – Ottilia Stenbäck, opettaja, kasvatustieteilijä 1848–1939 mv.helsinki.fi.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Venla Sainio, Ottilia Stenbäck, Biografiasampo (valitse Kansallisbiografia), viitattu 19.7.2022
- ↑ Hilja Haahti, Helsingin Suomalainen tyttökoulu, Suomen Kuvalehti, 44/1919, s. 3
| ||||||||||
