Osmo Grönroos
Osmo Bernhard Grönroos (käytti Saksassa peitenimeä Bernhardt), (Käytti Saksassa peitenimeä Bernhardt), (3. toukokuuta 1892 Savonlinna – 24. joulukuuta 1945) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat lehtori Artur Johannes Grönroos ja Annie Wersczinsky. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Toini Laura Hellströmin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grönroos kävi viisi luokkaa Savonlinnan reaalilyseota ja suoritti yksityisesti kahdeksannen luokan Käkisalmen yhteiskoulussa vuonna 1924. Opintojaan hän jatkoi Wismarin insinööriopistossa Saksassa vuosina 1912–1915. Hän kävi kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa vuonna 1926.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grönroos liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 26. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui oberzugführer Friedel Jacobssonin komennuskunnan mukana Tornioon 30. tammikuuta 1918.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Grönroos otti osaa Tervolan taisteluun ja johti Tornion suojeluskuntaa kaupungin valtauksessa. Tämä jälkeen hänet määrättiin Tornion, missä hänen johdollaan järjestettiin suojeluskuntajoukkojen koulutus.[3] Koulutuksen päätyttyä hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1918 alkaen adjutantiksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grönroos määrättiin sisällissodan jälkeen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä 7. komppanian päälliköksi Valkoisen kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 24. heinäkuuta 1918 Karjalan rykmentti n:o 3:een, jonka nimi muutettiin ensin Karjalan rykmentti n:o 2:ksi ja myöhemmin Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:ksi Hän toimi rykmentissä 7. komppanian päällikkönä sekä 9. elokuuta – 31. elokuuta 1918 välisen ajan 2. pataljoonan komentajana. Hänet siirrettiin 15. syyskuuta 1918 alkaen 2. pataljoonan komentajaksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een, josta myöhemmin muodostettiin Pohjois-Savon rykmentti. Hänet komennettiin 5. elokuuta 1919 Savon jääkärirykmenttiin, missä määrättiin aluksi 4. komppanian päälliköksi ja 19. maaliskuuta 1920 alkaen 2. pataljoonan ja 20. elokuuta 1920 alkaen 1. pataljoonan komentajaksi sekä 7. joulukuuta 1923 alkaen 9. komppanian päälliköksi ja viimein 1. maaliskuuta 1925 rykmentinkomentajan apulaiseksi. Korpraali- ja aliupseerikoulun johtajaksi hänet nimitettiin 5. elokuuta 1925, josta hänet nimitettiin 12. heinäkuuta 1926 alkaen 1. pataljoonan komentajaksi. Hän sai kumminkin siirron 31. elokuuta 1926 Karjalan kaartin rykmenttiin 3. pataljoonan komentajaksi, mistä virasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 18. tammikuuta 1930 ja siirtyi 26. lokakuuta 1930 alkaen Helsingin kaupungin sähkölaitoksen palvelukseen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grönroos osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Täydennysjalkaväkirykmentti 1:ssä ja osallistui taisteluihin Länsi-Kannaksella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 1:een ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 14:ään, josta hänet siirrettiin kotiuttamista varten Helsingin suojeluskuntapiiriin.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grönroos toimi Karjalan Kaartin Rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1927.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hjalmarson, Harald: Sotamuistoni Suomesta, WSOY: Porvoo 1920.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|