Orca – tappajavalas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Orca – tappajavalas
Orca - The Killer Whale
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Michael Anderson
Käsikirjoittaja Luciano Vincenzoni
Sergio Donati
Tuottaja Dino De Laurentiis
Luciano Vincenzoni
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja J. Barry Hennon
Ted Moore
Leikkaaja John Bloom
Marion Rothman
Ralph E. Winters
Pääosat Richard Harris
Charlotte Rampling
Will Sampson
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Ensi-ilta Flag of the United States.svg 15. heinäkuuta 1977
Flag of Finland.svg 3. kesäkuuta 1978
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Orca – tappajavalas (myös Orca – syvyyksien kostaja) on vuonna 1977 ensi-iltansa saanut jännityselokuva, jossa on paljon vaikutteita vuoden 1975 elokuvaklassikosta Tappajahai. Sen keskeisimmissä rooleissa ovat Richard Harrisin näyttelemä kapteeni Nolan ja Charlotte Ramplingin näyttelemä valastutkija Rachel Bedford. Hän toimii myös tarinankertojana.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kalastusaluksen kapteeni Nolan pyydystää ja myy haikaloja, kunnes arvelee miekkavalaan olevan vielä parempi rahanlähde. Hän menee ulapalle etsimään sellaista, löytää kokonaisen valasperheen ja saa pyydystettyä kantavan naaraan alukseen. Tarkoituksena on pyytää eläin elävänä, mutta pian valaan vatsa puhkeaa ja sikiö putoaa kannelle. Paniikissa oleva Nolan suihkuttaa sen pois ja hämmentyy tapahtuneesta niin, että itkee myötätunnosta. On jo ilta, kun alus saapuu rannikolle. Yhtäkkiä alusta koko ajan seurannut urosvalas hyökkää ja tappaa erään mastossa roikkuvan kalastajan. Nolan ryntää kannelle ja katsoo eläintä silmästä silmään; uros painaa mieleensä hänen ulkonäkönsä. Se itkee ja tuuppaa alusta siten, että kuollut naaras putoaa veteen. Alus matkaa nopeasti satamaan. Aamun valjetessa koko valasperhe kuljettaa naaraan ruumiin rannalle hautajaisseremoniana. Sitten uros aloittaa kostonsa. Se upottaa kalastajien aluksia, aiheuttaa tulipalon, ja karkottaa kaloja pois rannan tuntumasta, aiheuttaen koko kylän elannon saannin vaaraan. Nolan yrittää unohtaa koko valaan, mutta kyläläiset pitävät tapahtumia Nolanin syynä ja painostavat häntä lähtemään merelle tappamaan valaan. Kun valas tuhoaa venetalon, jossa Nolan asuu, ja puree hänen ystävältään jalan poikki, päättää hän lopulta lähteä merelle tappamaan sen. Mukaan lähtevät myös valasasiantuntija Rachel Bedford ja valasmyytit tunteva intiaani Umilak. He seuraavat valasta monta päivää aina Pohjoisnavan jäätiköille saakka. Nolan tietää ratkaisun hetken olevan käsillä. Raskaan vastuunsa kantavana hän päättää luopua kivääristä ja käyttää ainoastaan harppuunaa. Hän hyppää ajelehtivalle jäälautalle ja odottaa valaan tulevan esiin. Se tulee ja tekee aukkoja jäälauttaan tarkoituksenaan hajoittaa se. Nolan heittää harppuunan ja osuu valaan selkään, mutta pian se taas jatkaa jäälautan tuhoamista. Rachel heittää kiväärin Nolanille, joka päättää sittenkin ampua sillä. Hetken ajan valas on pinnan alla, mutta pian se hyppää jäälautan päälle, jolloin lautan toinen pää kohoaa ilmaan. Nolan pitää kaikin voimin kiinni, mutta ote irtoaa ja hän liukuu suoraan kylmään veteen. Valas kiertää rauhallisesti Nolanin muutaman kerran ja sitten iskee hänet pyrstöllään kuolettavasti päin jäävuorta. Valas katsoo itkien järkyttynyttä Rachelia ja ui tiehensä kostonsa lunastaneena.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]