Oppiva alue

Oppiva alue on maantieteellinen alue, kuten kaupunki tai maakunta, jolla oppimista arvostetaan ja pidetään tärkeänä. Käsitettä käytetään talousmaantieteessä ja innovaatiotutkimuksessa.

Oppivan alueen käsite yleistyi 1990-luvun puolivälissä talousmaantieteessä ja innovaatiotutkimuksessa (Florida 1995, Morgan 1997). Tutkimuksen lisäksi käsitettä alettiin hyödyntää aluekehityksen ja korkeakoulupolitiikan strategioissa. Oppivan alueen käsitemalli on toiminut sekä Suomen paikallisen ja alueellisen kehittämisen taustamallina kuin Euroopan unionin alueellisen innovaatiopolitiikan viitekehyksenä (Virkkala 2004).

Oppivan alueen käsite on jatkoa käsitteille oppiva organisaatio ja oppiva yritys.

Internetin sekä muiden tiedonvälitystapojen ansiosta tietoa on entistä enemmän saatavilla. Tästä on ollut seurauksena, että erilaiset muutokset tapahtuvat entistä nopeammassa syklissä. Nopean muutoksen seurauksena myös organisaatioissa työskentelevien ihmisten täytyy omaksua uusia asioita nopeammassa tahdissa. Enää ei riitä että opiskelee yhden ammatin ja työskentelee saamillaan tiedoilla eläkeikään asti.

90-luvulla puhuttiin, että työntekijä joutuu vaihtamaan elämänsä aikana useamman kerran ammattia. Ammatin vaihtoon liittyy myös kouluttautuminen, sillä vanhan ammatin tietoja ei välttämättä suoraan pysty soveltamaan uudessa tehtävässä. 2000-luvulle tultaessa tilanne on muuttunut siten, että nyt puhutaan jatkuvasta muutoksesta ja siten myös jatkuvasta oppimisesta.

Organisaatioiden kilpailukykyisenä pysyminen vaatii jatkuvaa oppimista. Jotta organisaatioista voisi tulla oppivia, tarvitsee sen ympärillä olevien sidosryhmien tukea oppimista. Sidosryhmät muodostavat alueen organisaation ympärille. Sidosryhmät voidaan nähdä myös maantieteellisesti, jolloin puhutaan oppivasta alueesta. Oppivana alueena voidaan pitää esimerkiksi kaupunkia tai maakuntaa.

Oppivat alueet voivat tukea organisaatioiden ja yritysten oppimista tarjoamalla riittävästi koulutuspalveluja sekä muita oppimista tukevia asioita, kuten esimerkiksi rahoitusta. Alueelle tulee syntyä ilmapiiri, jossa oppimista arvostetaan ja pidetään tärkeänä osana jokapäiväistä toimintaa. Ihmiset ovat valmiita auttamaan toisia oppimaan ja suhtautuvat myönteisesti saamaansa uuteen tietoon.

Määritelmä

Oppiva alue on maantieteellinen alue, kuten kaupunki tai maakunta, jolla oppimista arvostetaan ja pidetään tärkeänä. Alueella oleva kulttuuri suosii elinikäistä oppimista. Oppivalla alueella on myös tarvittavaa koulutusta kaikkien saatavilla.

Lyytisen (1999) mukaan oppiva alue voidaan määritellä seuraavasti. Sillä on oppimisen turvaamiseksi

• identiteettiperustainen ja alueen omaleimaisuuteen pohjautuva tarve ja valmius kehittää kilpailukykyään panostamalla väestönsä voimavarojen (inhimillinen, osaamis- ja sosiaalinen pääoma) kehittämiseen oman tulevaisuutensa turvaamiseksi

• alueen sisäisten ohjausjärjestelmien avulla luotu yhteinen haasteellinen visio ja siitä johdetut kehittämisstrategiat (oppivan alueen toimintamalli)

• toimijat, jotka ovat tavoitteellisesti ja monipuolisesti verkostoituneet paikallisesti, seudullisesti, alueellisesti ja globaalisesti uuden osaamisen ja innovaatioiden tuottamiseksi

• hyvin kehittyneet alueellista oppimista tukevat verkostotieto- ja arviointijärjestelmät ts. alueella tiedetään, mitä tietoa siellä on ja mitä taas täytyy kehittää ja

• kehittämisstrategiat, jotka ovat itsestään uudistuvia ja toimintaympäristön muutoksia ennakoivia (Lyytinen, 1999).

Katso myös

• Oppiminen
• Oppiva organisaatio
• Creative class

Kirjallisuutta

• Florida, Richard. 1995. Toward the Learning Region. Futures 27:5, s. 527–536.
• Hassink, R.1999. What does the Learning Region Mean for Economic Geography? The Korean Journal of Regional Science 15:1, s.93–116.
• Holma, Aulikki. 2004. Oppivan alueen vuoropuhelu. Teoksessa: Muusan kuiskaus. Toim. I. Näätsaari. Enostone, Turku 2004. Ss. 97–116.
• Morgan, K. 1997. The Learning Region: Institutions, Innovations and Regional Re-newal. Regional Studies 31:5, s.491–503.
• Otala, L. 2002. Oppimisen etu -kilpailukykyä muutoksessa. WSOY, Helsinki.
• Ranta, T. 2011. Innovaatioympäristö monenkeskisenä verkostona. Alueellisen innovaatioympäristön verkostointensiteetti ja organisoitumisen muodot. Acta Wasaensia, 240. Vaasa: Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö. ([1])
• Ritsilä, J. & Haukka, J. ESR-hankkeet oppivan alueen toimintamallissa. Väliraportti I. Helsinki: Opetusministeriö. ([2]^{[vanhentunut linkki]})
• Virkkala, S. "Oppiva alue" - käsitteen tausta ja sovelluksia alue- ja maaseudun kehittämisessä. ChyNetti: Chydenius-instituutin verkkojulkaisuja, nr. 31. ([3] (Arkistoitu – Internet Archive))