Karl Anton Wetterbergh
| Karl Anton Wetterbergh | |
|---|---|
 Karl Anton Wetterbergh |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1804 Jönköping, Ruotsi |
| Kuollut | 31. tammikuuta 1889 (84 vuotta) Linköping, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Karl Anton Wetterbergh, kirjailijanimi Onkel Adam, (6. kesäkuuta 1804 Jönköping, Ruotsi – 31. tammikuuta 1889 Linköping, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija ja lääkäri.[1]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wetterberghin isä oli hovioikeudenneuvos Anders Johan Wetterbergh. Hän sai isältään poikkeuksellisen kasvatuksen, täysin vapaan, niin että hänestä tuli jo varhain itsenäinen. Hän opiskeli Lundin yliopistossa, josta hän valmistui 1835 kirurgian maisteriksi.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wetterbergh nimitettiin 1837 lääkäriksi Jämtlandin jääkärirykmenttiin, ja hän asui Östersundissa. Hän kirjoitti ensimmäiset novellinsa 1832 nimimerkillä "C–gh" Stockholmsposteniin mutta piti sitten taukoa. Kirjallinen työ jatkui 1840 ja nyt menestyksekkäästi. Hän kirjoitti tarinoita Aftonbladetiin nimimerkeillä Onkel Adam, Alexis, Pfefferkorn ja Herr Bagatelli, joista ensimmäinen jäi pysyväksi. Kirjoitukset ilmestyivät kirjoina Genremålningar (1842) ja De fyra signaturerna (1843) ja sen jälkeen seurasi novelleja ja romaaneja ja yksinäytöksinen näytelmä, joka oli 1842 Nya teaternin (nyk. Dramatiska teatern) vihkiäisnäytelmä. Wetterberghin kirjailijanura oli auennut melkein sattumalta, kun hän kirjoitti ensimmäisen "laatukuvansa" perheen viihdyttämiseksi aikana, jolloin perheellä oli surua.[1]
Wetterbergh muutti 1846 Östersundista Tukholmaan Vankila- ja työlaitoshallituksen apulaislääkäriksi ja sai näin yhteyksiä tukholmalaisiin kirjallisuuspiireihin. Hän oli muun muassa vastaperustetun Konstnärsgilletin keskeisiä vaikuttajia. Hän kiinnostui myös ajan poliittisista ja sosiaalisista uudistuskysymyksistä. Aiheet leimasivat myös hänen senaikaisia laajoja romaanejaan, joista merkittävin on Penningar ja arbete (1847).[1]
Wetterbergh siirtyi 1848 rykmentinlääkäriksi Itä-Göötanmaahan. 1860-luvun alussa proosan kirjoitushalu hiipui, ja hän kokeili runoja mutta päätyi kirjoittamaan kokoelman lauluja Blad ur Catharina Månsdotters minnesbok (1861), minkä jälkeen hän omistautui kirjoittamaan lapsille. Hän julkaisi 1862–1872 arvostettua lastenlehteä Linnea, tidning för barn. Hän erosi 1874 armeijan palveluksesta ja vetäytyi lääkärintyöstä ja kirjoittamisesta elämänsä loppuvuosiksi.[1]
Luonnehdinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wetterberghin kirjoittajantyötä leimaa myötätunto pienimpiä kohtaan, ja siinä kirkastui hänen kirjoittajantyölleen ominainen opettavaisuus, ja hän oli siten tendenssikirjailija. Romaaneissaan hän käsitteli omana aikanaan pintaan nousseita vaatimuksia ja oli siten filantrooppi ja demokraatti. Hänen kirjoitustyylinsä on yksinkertaista ja mutkatonta, kuten hänen ohjelmansakin: "Sitä parempi, mitä suuremman vaikutuksen saa aikaan pienin keinoin. Taiteen tärkein tehtävä ei ole olla konstikasta"[a]. Tosin hänen monisanaisuutensa lisääntyi ajan myötä, eikä jälkimaailma ehkä nauti hänen kirjoituksistaan yhtä paljon.[1]
Wetterberghin Topeliuksen kanssa käymää kirjeenvaihtoa sisältyy kokoelmaan Konstnärsbrev: Z. Topelius' brevväxling (1–2, Söderström 1956, 1960).
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carl Snoilsky ja Topelius ovat omistaneet runoja Wetterberghille. Ruotsin akatemia myönsi 1869 hänelle Kuninkaallisen palkinnon kirjallisista ansioista.[1]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olla ja näkyä: kertomus jokapäiväisestä elämästä, Helsinki: P. Widerholmin perill.: Stolpe 1865.
- Tunturikoski: jemtlantilainen kertomus, suom. Herman Niemi, Tampere: Hagelberg 1881.
- Tupa Uudentalon veräjällä, suom. Ida Malmström, Tampere: Hagelberg 1882
- Puulusikka (Träskeden), suom. Tapani Kärkönen, Tampere: Jalander 1882
- Waldemarsborg'in sukukartano: episodeja Onkel Adam'ilta: Simon Sellner'in rikkauksien vastakohta, suom. Heikki Juho Tallqvist, Tampere: Wesander 1884.
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "ju större verkningar man kan frambringa med små medel, dess bättre; konstens högsta uppgift är att icke synas konstig"
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Anton Wetterbergh Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
