Onerva Mäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Onerva Mäki (o.s. Nummelin, s. 16. joulukuuta 1926) toimi erityispedagogiikan lehtorina erikoisalanaan cp-, kuulo- ja näkövammaisuus vuosina 1962–1990.[1]

Mäki perehtyi ASLA-stipendillä vuonna 1955 Yhdysvalloissa CP-vammaisten koulutukseen ja puheopetukseen. Suomeen palattuaan hän perusti Suomen ensimmäisen CP-luokan Helsingin raajarikkoisten kouluun ja toimi koulussa cp-vammaisten puheopettajana vuoteen 1962. Vuonna 1964 hän muutti Jyväskylään ja käynnisti yliopistossa logopedisen klinikan. Siihen kuuluvaa lehtoraattia Mäki hoiti vuoteen 1969.

Kuulo-ja näkövammaisten opettajakoulutus siirtyi Kouluhallitukselta Jyväskylän yliopistoon erityispedagogiikan laitokselle. Onerva Mäki nimitettiin vuonna 1971 aistivammaispedagogiikan yp. lehtorin virkaan. Tehtävänä oli vastata kuulo- ja näkövammaisten lasten erityisopettajankoulutuksesta. 1980-luvulla hän aloitti suomalaisen erityispedagogiikan viennin kehitysmaihin. Afrikkalaisia opettajia alettiin kouluttaa erityisopettajiksi Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitoksessa. STAFRICA-projektissa koulutettiin 3 vuoden aikana 54 erityisopettajaa viidestä Afrikan maasta. Kehitysyhteistyö laajeni myös muihin Afrikan maihin. Useat afrikkalaiset opiskelijat jatkoivat Jyväskylän yliopistossa tohtoritutkintoon. Vuonna 1990 perustettiin Niilo Mäki Säätiö, jonka perustajajäseninä olivat professorit Heikki Lyytinen ja Timo Ahonen sekä Onerva Mäki. Hänen työnsä on jatkunut Niilo Mäki Instituutin kehitysyhteistyöhankkeiden parissa ja laajentunut myös Chileen ja Baltiaan.

Onerva Mäki oli naimisissa erityispedagogiikan ensimmäisen professorin, Niilo Mäen, kanssa.

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäki sai vuonna 2000 kasvatustieteen kunniatohtorin arvon.[2] Marraskuussa 2009 hänelle myönnettiin Unescon Jan Amos Comenius -palkinto. Mäki oli ensimmäinen suomalainen tämän palkinnon saaja.[1]

Jyväskylässä toimiva valtion erityiskoulu on nimeltään Valteri-koulu Onerva.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Onerva Mäelle Comenius-palkinto Opettaja eLehti. 9.1.2009. OAJ. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  2. Liukkonen-Järvinen, Terhi & Luotojoki, Tiia: Onerva Mäki, erityislasten puolestapuhuja (pdf) 2007. Web Archive: Niilo Mäki Instituutti. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 28.10.2021.
  3. Onerva Mäki Web Archive: Onerva Mäen koulu. Arkistoitu 16.11.2016. Viitattu 28.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]